Lokakuun esine 2013

Naantalin museo esittelee kuukausittain esineitä, valokuvia tai arkistomateriaalia kokoelmistaan.

 

Naantalin kaupunki täyttää tänä vuonna 570 vuotta, jonka vuoksi museon tämän vuoden kuukauden esineet on valittu juhlavuotta silmällä pitäen.

 

Juhlavuoden lokakuun kuukauden esineenä Naantalin museo esittelee kokoelmistaan silkkikankaisen, topatun ja leuan alta sidottavan naisten päähineen, bahytin. Se oli yleinen päähine 1800-luvulla. Bahytti on ostettu huutokaupasta, joka pidettiin pormestarinna Carolina Ch. Petterssonin (1838–1920) kuoleman jälkeen. Kuoleman jälkeen pidettävät huutokaupat olivat tähän aikaan yleisiä ja hyvin suosittuja, sillä omaisuuden myynti helpotti perinnön jakamista perillisten kesken.

 

Leskipormestarinna ja ravintoloitsija

 

Carolina syntyi Naantalissa Ropakon talossa porvari ja raatimies Anders Johan Packalénille ja hänen vaimolleen Anna Gustavalle. Carolina vihittiin häntä lähes kolmekymmentä vuotta vanhemman Gustaf Petterssonin kanssa vuonna 1857, samana vuonna, kun Gustafista tuli Naantalin pormestari. Tätä ennenkin hän oli useana vuonna hoitanut pormestarin virkaa viransijaisena. Ehdittyään olla naimisissa vain muutamia vuosia Carolina jäi leskeksi 1862. Hän eli miehensä kuoleman jälkeen vielä lähes kuusikymmentä vuotta, harjoittaen ravintolatoimintaa Lorkan talossa.

 

Suutele-minua-jos-voit

 

Silkistä, sametista ja olkipunoksesta 1700-luvulla syntynyt leuan alle solmittava bahytti, jota nimitettiin myös suutele-minua-jos-voit -päähineeksi, suojeli naisen kasvoja erityisesti auringolta. Kauneusihanteena oli tuolloin marmorinvalkea iho. Bahytit tulivat yleisemmin käyttöön 1800-luvun alussa. Naista pidettiin tuolloin kaikin tavoin heikompana sukupuolena sekä fyysisesti että moraalisesti. Säätyläisnaisten vaatteet toimivat eräänlaisena moraalinvartijana rajoittaen liikkumista.

 

Auringon lisäksi bahytti suojasi naisen silmiä hevosen silmälapun tavoin viestittäen muodinmukaista ajatusta siitä, että kelpo naisella tuli olla rajallinen maailmankuva ja hänen tuli olla suojassa katseilta. Bahytti, jota koristeltiin ajasta riippuen sulin, nauhoin, pitsipoimuin, toisinaan taas brodeerauksin, tekokukin ja -hedelmin, oli vartioitujen porvarisnaisten tunnus. Päähineen kupu ja lieri vaihtelivat hiusmuodin mukaan. Bahytteja on ollut hyvin monenkaltaisia, toiset olivat enemmän huppumaisia, toiset hattumaisia.

 

Päähine kertoo kantajastaan

 

1800-luku oli hattujen kulta-aikaa, eikä säätyläisnainen juuri poistunut kodistaan suojaamatta päätään. Naimisissa olevat naiset käyttivät päähinettä yleisesti sisälläkin, naimattomille tämä ei ollut sallittua. Hatuilla on kautta aikojen pystytty viestimään kantajansa yhteiskunnallisesta asemasta, arvovallasta, ammatista ja varallisuudesta. Se on ollut paljon muutakin kuin päähine ja näyttävä asuste; se on ollut statussymboli, jolla kantaja on näyttänyt paikkansa.

 

Hattujen käyttöön vaikuttivat erilaiset lait ja säännöt, eikä rahvas saanut käyttää liian hienoja hattuja. Tosin jo hinta vaikutti siihen, ettei tietynlaisia päähineitä ollut kaikilla varaa hankkia. Hattu asusteena on ollut pysyvä, kun taas hattujen mallit ovat syntyneet ja kuolleet muodin mukana. Jokainen aikakausi on viestinyt päähineillä oman aikansa sanomaa.

  

17.5.2016
Kuva: Mari Termonen
Klikatessasi kuvaa se aukeaa suurempana

NAANTALIN KAUPUNKI

Yhteystiedot

Postiosoite: PL 43, 21101 Naantali

Käyntiosoite: Käsityöläiskatu 2

p. (vaihde) +358 2 4345 111

kirjaamo@naantali.fi

etunimi.sukunimi@naantali.fi

© Naantalin kaupunki

Olet antamassa palautetta sivusta "Lokakuu".





Anna yhteystietosi, mikäli haluat saada vastauksen palautteeseesi.

Saat oman palautteesi tiedoksi myös omaan sähköpostiisi.

Syötä luku viisi numerona.