Marraskuun esine 2014

Naantalin museo esittelee kuukausittain esineitä, valokuvia tai arkistomateriaalia kokoelmistaan.

 

Kuukauden esine on kirjaston aukioloaikoina nähtävillä pääkirjastossa osoitteessa Tullikatu 11.

 

PYYKKIKURIKALLA LIKAA VASTAAN

 

Naantalin museon marraskuun esine on pyykkikurikka eli pyykkikarttu vuodelta 1829. Kurikan avulla hakattiin rannalla pyykkiä pestessä vaatteita esimerkiksi kiven päällä tai padasta nostettuja lipeässä keitettyjä tekstiilejä pyykkipenkin päällä. Sitä käytettiin myös huuhteluvaiheessa hakatessa ylimääräinen saippuavesi irti vaatteista. Kurikka oli suosittu lahja sulhasen tehdä taidonnäytteenä morsiamelleen. Siksi ne ovat usein kauniisti koristeltuja.

 

Pyykinpesu oli aiemmin hyvin raskasta työtä. Pesuvälineet valmistettiin puusta ja pesuaineet olivat kotitekoista lipeää ja saippuaa. Lipeä tehtiin koivutuhkasta, josta kuuman veden avulla liuotettiin emäksinen neste olkien läpi. Saippuaa puolestaan saatiin teurasjätteestä, kun se keitettiin suolassa ja lipeässä. Muutaman kerran vuodessa pestiin suurpyykki. Vaatteita vaihdettiin harvoin, eikä pyykinpesu saanut häiritä muita töitä, kuten heinäntekoa. Pyykkipäivät olivat yleensä ennen suuria juhlapyhiä, kuten juhannusta tai joulua.

 

Keittäen, liottaen, hangaten

 

Kaupungeissa pyykkiä pestiin saunoissa, kotikeittiöissä ja pyykkituvissa ja maalla, erityisesti talvisin, saunoissa ja karjakeittiössä. Pyykki vietiin rantaan huuhdeltavaksi. Kesäisin pata, pyykkivälineet ja polttopuut vietiin suoraan rantaan. Villakankaat ja -vaatteet hierottiin vedessä pelkällä saippualla ja huuhdeltiin. Lujat kankaat, kuten pellavasta ja hampusta valmistetut, saivat pidemmän käsittelyn. Pesu aloitettiin liottamalla tekstiilit kylmässä vedessä, jonka jälkeen niihin hangattiin saippuaa ja lipeää. Sitten niitä haudottiin lämpimässä vedessä muutaman tunnin. Tämän jälkeen tarvittiin kurikkaa, jolla reippaasti hakkaamalla lika irrotettiin vaatteista kiven tai pyykkipenkin päällä. Seuraavaksi vaatteet huuhdottiin rantavedessä tai muussa väljässä vedessä, talvisin avannossa.

 

Työvaiheita toistettiin niin monta kertaa, kun oli tarpeen. Lopuksi pyykistä väännettiin pois ylimääräinen vesi ja se ripustettiin kuivumaan, minne milloinkin; aidan päälle, puiden oksille tai vaikka kuivatusorsille. Pyykkinarun käyttö yleistyi vasta ostonarun myötä, sillä kotona vaivalla valmistettua köyttä ei tuhlattu vaatteisiin. Vaikka pyykkipoikia valmistettiin jo 1800-luvulla, yleistyivät ne maaseudulla vasta 1960-luvulta alkaen.

 

Pyykinpesun vaivalloisuuden vuoksi avuksi kehitettiin erilaisia välineitä. Yksi näistä oli pyykkilauta. Ne alkoivat yleistyä Suomessa 1900-luvun alussa. Vanhimmat tehtiin puusta ja lautoja valmistettiin kotonakin. Näiden huonona puolena oli nopea vettyminen, jolloin pyykkilaudasta alkoi irrota tikkuja. Seuraavaksi lautoja valmistettiin pellistä, jolloin ongelmana oli puolestaan ruostuminen. 1930-luvulla yleistyivät lasista valmistetut laudat. Vuonna 1948 esiteltiin suomalaisille ensimmäinen sähköllä toimiva pyykinpesukone, pulsaattori. Tästä tuli suunnaton apu pyykkääville naisille, sillä raskas jynssääminen jäi pois, kun kone pyöritti vaatteet pesuliuoksessa. Pyykkäämistä helpottavia välineitä mainostettiinkin sanoin ”ei enää raatamista”.

 

http://www.avoinmuseo.fi/nakemyksia/teema.php?id=13

http://www.martat.fi/site/assets/files/124107/pyykinpesuun_liittyv_esinehistoriaa_2013.pdf
17.5.2016
Kuva: Mari Termonen
Klikkaamalla kuvaa saat sen aukeamaan suurempana

NAANTALIN KAUPUNKI

Yhteystiedot

Postiosoite: PL 43, 21101 Naantali

Käyntiosoite: Käsityöläiskatu 2

p. (vaihde) +358 2 4345 111

kirjaamo@naantali.fi

etunimi.sukunimi@naantali.fi

© Naantalin kaupunki

Olet antamassa palautetta sivusta "Marraskuu".





Anna yhteystietosi, mikäli haluat saada vastauksen palautteeseesi.

Saat oman palautteesi tiedoksi myös omaan sähköpostiisi.

Syötä luku viisi numerona.