Heinäkuun esine

Naantalin museo esittelee kuukausittain esineitä, valokuvia tai arkistomateriaalia kokoelmistaan.

Kuukauden esine on kirjaston aukioloaikoina nähtävillä pääkirjastossa osoitteessa Tullikatu 11.


Naantalin museon heinäkuun esine on sulhashenkselit, jotka on tehnyt Sofia Mathilda Rosalia os. Rothman (1830–1898) ja antanut miehelleen Carl Franckille 3.7.1852 heidän hääpäivänään. Sulhashenkselit olivat merkki miehen siirtymisestä aviomiehen statukseen ja samalla näyte morsiamen taidoista. Usein myös sulhanen teki tulevalle vaimolleen vastaavan lahjan osoituksena taidoistaan ja kiintymyksestä morsiameen. Tyypillinen lahja oli kaulauslauta tai rukinlapa.


Sukujen välinen sopimus


Entisaikaan naimisiin meno oli sukujen välinen taloudellinen sopimus, jossa morsian siirtyi lapsuudenkodista sulhasen luokse. Ruotsi-Suomessa luterilainen vihkiminen määrättiin pakolliseksi vuonna 1612. Siviilivihkiminen on ollut Suomessa mahdollinen vuodesta 1917 saakka.


Vuoteen 1864 asti kosijan piti saada avioliittolupa naisen naittajalta, joka oli yleensä isä. Neito sai 21 vuotta täytettyään avioitua ilman suostumusta. Kosittaessa puhemies esitti asian ja sulhanen oli yleensä mukana vain näytteenä. Tyttö saattoi ottaa kihlat usealta kosijalta, mutta hänen oli palautettava ne harkinta-ajan jälkeen, jos tarjous ei tyydyttänyt. Palvelusväki ja työläiset kihlautuivat omatoimisesti ilman puhemiestä.


1880-luvulta alkaen lehtiin ryhdyttiin laittamaan kihlajaisilmoituksia ja käyttämään painettuja kihlakortteja. Kihlojen jälkeen tuli kodinkatsojaiset: morsiamen kodista käytiin katsomassa sulhasen kotia. Tässä vaiheessa oli mahdollista perua, jos paikka ei miellyttänyt.


1800-luvun lopulla varakkaat talolliset pitivät useita päiviä kestäviä häitä. Porvariston piirissä kotihäät muuttuivat 1900-luvun vaihteessa kirkkohäiksi. Porvarillisen hillittyjä onnitteluseremonioita seurasi hääateria, joka runsauden ja tuhlaavuuden tarkoituksena oli esitellä vaurautta.


Morsiuspuku


Ennen morsiuspuvun yleisin väri oli musta, eikä morsiuspuku juuri eronnut tavallisesta muodikkaasta juhlapuvusta. Kun morsiamelle hankittiin häihin uusi puku, se pysyi hänen parhaana pukunaan niin kauan kuin se mahtui hänen ylleen ja siirtyi sitten ehkä tyttärelle perinnöksi. Vain puvun lisänä käytettävät kruunu, seppele ja morsiuskoru tekivät siitä hääpuvun. Koska morsiuspuvut olivat aikansa muotipukuja, ne noudattivat kulloisiakin muotivärejä ja -kankaita. Morsiushuntu oli aina valkoinen morsiuspuvun väristä riippumatta. Morsiuskruunu, seppele ja muut pääkoristeet ovat myös kuuluneet morsiamen asuun. Suomessa vaaleisiin sävyihin siirryttiin 1900-luvun alkupuolella.

31.8.2016

Kuva: Mari Termonen


NAANTALIN KAUPUNKI

Yhteystiedot

Postiosoite: PL 43, 21101 Naantali

Käyntiosoite: Käsityöläiskatu 2

p. (vaihde) +358 2 4345 111

kirjaamo@naantali.fi

etunimi.sukunimi@naantali.fi

© Naantalin kaupunki

Olet antamassa palautetta sivusta "Heinäkuun esine".





Anna yhteystietosi, mikäli haluat saada vastauksen palautteeseesi.

Saat oman palautteesi tiedoksi myös omaan sähköpostiisi.

Syötä luku viisi numerona.