Tutkimuksia koulussamme

Keväällä 2012 kuudennen luokan oppilaamme osallistuivat LitM Tanja Matarman tutkimukseen "Lasten ja nuorten laadullinen liikuntasuhde", jossa käsiteltiin oppilaiden käsityksiä liikunnasta.

 

"Mitä tästä opimme?


Kokonaisaineiston perusteella voidaan esittää joitakin tulkintoja siitä, mitä liikunnassa ja myös liikuntakasvatuksessa tulisi korostaa – ja mitä toisaalta ei.


Koululiikunnan tulisi olla vapaaehtoista ja ei-kilpailullista. Kielteinen asenne kilpailua kohtaan tuli esiin lähinnä sellaisissa vastauksissa, missä oppilas oli ”pakotettu” kilpailemaan esimerkiksi koulujen välisissä kisoissa. Usein kielteisyyteen kilpailua kohtaan liittyi vahvasti myös kielteisyys koululiikunnan lajeja ja ”pakollista liikuntaa” kohtaan. Kilpailu ei välttämättä ole huono asia, mikäli kilpailuasetelmaa osataan käyttää kasvatuksellisesti järkevästi.


Lajeja tulisi saada kokeilla monipuolisesti, pakottaa ei saa! Useassa vastauksessa tuli esiin, että jokin laji ei kiinnosta eikä siten jaksa liikkua. Monipuolisten lajien kokeilemista korostettiin monen oppilaan vastauksessa. Kuten eräskin oppilas ohjeistaa: ”Kannattaa kokeilla eri lajeja, jotta se mieluisin löytyisi.”

Liikunta ja terveys kulkevat käsi kädessä. Liikunta osana terveyden ylläpitoa näyttäytyi vastauksissa melko voimakkaasti. Liikunnan merkitys terveydelle ymmärrettiin hyvin. Terveysvaikutukset liikunnasta eivät välttämättä motivoi kaikkia lapsia ja nuoria liikkeelle, mutta sen osuutta ei kannata vähätellä. Liikunnan virkistävät, piristävät ja terveyttä ylläpitävät vaikutukset voivat monelle olla liikkeellepaneva voima liikkumaan.


Lapset ja nuoret, joita ei liikunta juuri kiinnosta, tulisi ohjata liikunnan monipuolisten hyötyjen ja vaikutusten pariin monipuolisten lajikokeilujen avulla ja tuottaa mahdollisuus saada monenlaisia elämyksiä liikunnasta. Kilpailu ja jännitys, hauskuus, ilo ja virkistys, parempi vointi ja kokonaisvaltainen hyvä olo ovat asioita, joita liikunta tarjoaa ja joita jokaisen tulisi päästä kokemaan liikunnan kautta."

 

 

 

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Keväällä 2009 järjestettiin koulumme oppilaiden vanhemmille mahdollisuus arvioida koulun toimintaa ja opiskeluun liittyviä asioita. Kyselyn tuloksia voi lukea tästä linkistä .

 

 

 

 

Uusin tutkumus on KM Marjo Lundenin pro gradu työ, joka valmistus maaliskuussa 2009

  

SE ON HAUSKAA KUN SEN OPPII

TUTKIMUS TOIMINNALLISEN MATEMATIIKAN INTERVENTIOSTA

Marjo Lundén

 

JOHDANTO

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää toteutetun toiminnallisen matematiikan

interventiota sekä oppilaiden oppimisen ongelmia. Matematiikan opettamiseksi on

aiemmin kokeiltu erilaisia interventioita, joiden tulokset ovat osin ristiriitaisia, mutta

niistä löytyy myös loogisia tulosten onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä. Matematiikan

perustaitojen opettamisessa oppimisvaikeusoppilaista koottujen homogeenisten ja

pienten oppilasryhmien interventiot ovat olleet onnistuneita, mikäli niissä on keskitytty

tarkkarajaisesti ja lyhytkestoisesti opetettavaan aiheeseen. Opetusmetodeista

ylivoimaisesti parhaaksi on todettu opettajan suora opetus ja ohjaus, tutor-tyyppinen

oppilaiden keskinäinen oppimistyyli tuotti kaikkein heikoimmat oppimistulokset.

Tietokoneavusteinen opetus ja reformiopetus on niin ikään todettu tehottomiksi

heikoille matematiikan oppijoille. (Kroesbergen & Van Luit 2003, 111.)

 

 

MENETELMÄT

 

Interventioon osallistui yleisopetuksen oppilaita kahdelta rinnakkaiselta 2. luokalta

yhdestä varsinaissuomalaisesta alakoulusta. Luokanopettajat valitsivat heikon

matemaattisen suoriutumisen perusteella viisi oppilasta (n=5) interventioryhmään

yhdessä erityisopettajan kanssa. Oppilaista nuorin oli 7 v 11 kk ja vanhin 8 v 8 kk

intervention alkaessa.

 

TULOKSET

 

Haastattelun tuloksena selvisi, että interventio oli koettu ehdottoman

hyödylliseksi ja sen toiminnalle toivottiin jatkoa. Intervention kehittämiseksi toivottiin,

että myös 1. ja 3. luokalla matematiikassa tukea tarvitsevat saisivat vastaavaa

tehostettua opetusta. Tuloksista kävi ilmi myös, että oppilaiden hallitsema lukualue oli

vasta kehittymässä lukualueella 0–20 ja heidän laskustrategiansa olivat alkeellisia

(Geary ym. 1991), esimerkiksi sormien käyttö laskemisen apuna oli yleistä 10-ylitystä

vaativissa laskuissa. Oppilaiden käsitys kymmenjärjestelmästä oli vielä puutteellinen

ja laskustrategioista vähennyslaskun kannalta oleellisin, osittaminen, jäi vielä

oppimatta. Koska oppilaat olivat motivoituneita ja tehtäväsuuntautuneita interventiotuntien

aikana, eivät opetusmetodit olleet oppilaiden oppimisen esteenä.

Intervention aikana aritmetiikan tulokset paranivat neljällä oppilaalla viidestä.

Laskutyypeistä vähennyslaskuissa oli eniten virheitä, ja vielä jälkimittauksessa luvun

yhdeksän vähentäminen osoittautui kaikkein vaikeimmaksi laskuksi. Vähennyslaskuissa

kymmenen vähentäminen annetusta luvusta osoittautui liki yhtä vaikeaksi

kuin luvun yhdeksän vähentäminen. Kymppipareja sekä tuplia opeteltiin intervention

aikana, mikä näkyy näiden laskutehtävien tulosten paranemisena.

 

JOHTOPÄÄTÖKSET

 

Mikäli taitojen paranemista olisi tutkittu ainoastaan alku- ja loppumittauksen tulosten

perusteella, olettaisin, että vain tuplien ja kymppiparien ulkoa opettelu paransi

oppilaiden tuloksia. Havaintojen perusteella voin kuitenkin päätellä, että sormien

käyttö laskemisen apuna väheni – johtunee osittain samasta laskujen ulkoa

opettelusta – ja kymmenjärjestelmä avautui intervention aikana yhdelle oppilaalle.

 Intervention kaltaista toimintaa olisi erittäin hyödyllistä

jatkaa ja kehittää tutkimuksesta saatuja kokemuksia viisaampana. Toimintaa voisi

parantaa myös ulottamalla sen saatavuus alakoulun kaikille luokka-asteille ja ainakin

1. luokkalaisille.

Tutkimuksen aikana suurta turhautumista minulle aiheutti oppilaiden

ymmärtämän lukualueen pienuus. Koska oppilaat eivät pystyneet käsittelemään

kolminumeroisia lukuja, mikä oli oletuksena intervention alussa tehdyille

harjoituksille, oli meidän ensin lähdettävä pienentämään lukualuetta. Seuraava

turhautumisen aihe oli oppilaiden erittäin hidas edistyminen, vaikka lukualuetta oli

pienennetty jo huomattavasti ja harjoittelu kohdistui muun muassa 10-ylityksiin ja 10-

järjestelmän rakentumiseen. Turhautumisessani oli kuitenkin ennemminkin kyse

huolestumisesta, siitä, miten nämä oppilaat olivat voineet pärjätä tavallisessa

matematiikan opetuksessa, kun he täälläkin, pienessä ryhmässä usean aikuisen

avustamana yhä edelleen laskivat niin paljon väärin.

Koska matematiikassa on ensin kyse asioiden ymmärtämisestä ja vasta sitten

opettelusta, on laskutaitojen oppiminen mahdollista vasta silloin, kun lapsi on

loogiselta ajattelutaidoltaan tarpeeksi kehittynyt (Piaget 1952). Tämänkaltainen

ajattelun kypsymättömyys ei näy alaluokilla muissa oppiaineissa, joten oppilas voi

pärjätä koulussa muuten erinomaisesti, päinvastoin kuin Griffinin (2004) tutkimat

oppilaat, jotka ympäristötekijöistä johtuen hallitsivat keskivertoa vähemmän yleisiä

käsitteitä. Unkarilaisen matematiikan opetusta vertaavissa tutkimuksissa on usein

jätetty huomioimatta se, että Unkarissa esiopetuksen aikana opetetaan lapsille

kouluopetusta varten tarvittavat perustaidot, joten koulussa opettaja voi lähteä jo

tietyltä osaamisen tasolta 1. luokalta asti. Siksi koko luokan innostaminen

toiminnallisilla välineillä laskemaan, oivaltamaan ja ihmettelemään käynee

helpommin kuin Suomessa.

 Tavallisen yleisopetuksen sijaan Suomessa on viime vuosina kokeiltu vuosiluokatonta opetusta, jossa

oppilaiden yksilölliset erot pyritään ottamaan mahdollisimman hyvin huomioon ja

opetus etenee oppilaan oppimiskyvyn eikä oppikirjan sanelemassa tahdissa. Lapsilla

on pysyvä luokka, joka koostuu eri-ikäisistä oppilaista ja jokainen opiskelee sitä, mitä

ei vielä osaa, ja toisaalta sitä, minkä jo osaa, ei tarvitse opiskella uudestaan.

Tällainen opetus tai erilaisten matematiikan oppikirjojen käyttö voisi olla vaihtoehto

näille oppilaille, joilla on kohdennettuja ongelmia esimerkiksi juuri matematiikassa.

Matematiikan oppimiselle oppilaan kannalta paras vaihtoehto olisi tietysti

taitotasojen mukainen opetus, aivan niin kuin on käytössä useissa kouluissa

äidinkielen opetuksessa. Itseäni ihmetyttää suuresti se, miksi äidinkielen tunneilla

mukisematta hyväksytään eri opetusryhmät sen mukaan, kuinka taitavasti oppilas jo

osaa lukea, mutta matematiikassa on suuria ennakkoluuloja tasoryhmiin jakamista

kohtaan. Tähän epäkohtaan tulisi kiinnittää huomiota jo opetussuunnitelmien tasolla,

sillä edelläkin esitettyjen useiden tutkimusten valossa oppilaiden matemaattiset taidot

ja oppimisvalmiudet vaihtelevat useiden vuosiluokkien opetuksen verran. Silloin

kouluissa olisi velvollisuus huomioida eritasoiset matematiikan oppijat jo 1. luokalla ja

järjestää opetus vastaamaan yksilöllisempiä tarpeita nykyistä entistä paremmin.

1. luokkalaisille.

Syksyllä 2006 toisen luokan aloittavat oppilaat osallistuivat lukutaitotutkimukseen. Tässä lyhennelmä tuloksista

  

TURUN YLIOPISTO

Rauman opettajankoulutuslaitos

 

KUUSTO, SUSANNA: Lukutaito kehittyy - Tutkimus oppilaiden lukutaidosta, lukemismotivaatiosta ja oman lukutaidon arvioinnista ensimmäisen kouluvuoden jälkeen

 

Pro gradu-tutkielma, 81 s., 18 liites.

Kasvatustiede

Maaliskuu 2007

 

 


Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää ensimmäisen kouluvuoden jälkeen oppilaiden lukemismotivaation merkitystä lukutaidon kehittymiseen sekä sitä, kuinka realistisesti oppilaat pystyivät arvioimaan omaa lukutaitoaan. Lukutaitoa mitattiin ensimmäisen luokan oppilaille standardoidulla lukemistestillä. Lisäksi oppilaiden tuli täyttää motivaatiota ja itsearviointia mittaava kyselylomake. Lukemistestin tulosten pohjalta tutkimusjoukko jaettiin viiteen vertailuryhmään. Tuloksia tarkasteltiin lisäksi eri sukupuolten tuloksia verraten. Kvantitatiiviseen tutkimukseen osallistui yhteensä 101 oppilasta kahdesta varsinaissuomalaisesta koulusta. Tutkimusjoukossa oli poikia 57 ja tyttöjä 44. Aineiston analysoinnissa käytettiin tilastomatemaattista SPSS-ohjelmistoa. 

 

Tutkimuksen pääkäsitteitä ovat lukutaito, motivaatio ja itsearviointi, joita tarkastellaan kognitiivis-konstruktivistisen oppimiskäsityksen näkökulmasta. Lukemisen määrittelyssä korostuu taidon elinikäinen oppiminen. Käsitteestä erotetaan mekaaninen lukeminen ja luetun ymmärtäminen. Motivaatiota tarkastellaan sekä suorituksen odotusarvoteorian että attribuutioteorian avulla. Itsearviointi kuuluu oleellisena osana kouluarviointiin ja sen kehittymisen katsotaan olevan eduksi myös oppilaan kokonaiskehitykselle.

 

Tuloksista käy ilmi, että lukutaidon tasolla tai sukupuolella ei ollut vaikutusta lukemismotivaatioon. Hyvät lukijat osasivat arvioida lukemistaan realistisesti, sitä vastoin heikommat lukijat arvioivat taitonsa totuutta paremmiksi. Pojat onnistuivat oman peruslukutaitonsa arvioinnissa hieman tyttöjä paremmin, sitä vastoin merkittäviä eroja lukemisen ymmärtämisen arvioinnin osalta ei ollut nähtävissä

 

Alkuvuodesta 2007 osallistuivat opettajamme kasvatusaiheiseen tutkimukseen. Tässä lyhennelmä tuloksista 

 

TURUN YLIOPISTO

Kasvatustieteiden laitos

 

RACHEL LEHTOSAARI: Opettaja kasvattajana, koulu kasvatusympäristönä

 

Proseminaari, 33s., 2 liites.

Kasvatustiede

Huhtikuu 2007

_______________________________________________________________

 

Tutkin proseminaarissani opettajaa kasvattajana ja koulua kasvatusympäristönä. Tutkimukseni tarkoituksena on kuvailla sitä, miten alakoulun opettajat kokevat opettajan kasvattajana ja koulun kasvatusympäristönä.

 

Tutkimukseeni osallistui viisi alakoulua, joissa oli yhteensä 58 opettajaa. Heistä kyselyyn vastasi 34 opettajaa eli 59 %. Tutkimusotteenani on survey-tutkimus ja aineistonkeruumenetelmänä strukturoitu kysely, joka oli kolme A4 kokoista sivua pitkä. Kvantitatiivinen tutkimukseni pohjautuu erilaisiin aineistoihin: lakeihin, sopimuksiin, perusteisiin, määritelmiin, teoksiin ja elektronisiin lähteisiin.

 

Tutkimukseni keskeisiä käsitteitä ovat kasvatus, koulun kasvatustehtävät, koulun ja kodin välinen yhteistyö, opettajan rooli ja opettajan auktoriteettiasema.

 

Monien opettajien mielestä opettajana ei ole helppoa toimia nykypäivänä. Opettajat, joilla on pidempi ura takanaan kokevat, että kokemus tuo helpotusta opettajan toimimiseen. Nykyisen yhteiskunnan kehityksellä katsotaan olevan negatiivisia vaikutuksia opettajan rooliin. Kyselyyn osallistuneet opettajat kokevat yhteistyön sujuvan hyvin oppilaiden vanhempien kanssa. Yhteistyön katsotaan myös useimmiten olevan molemminpuolista. Kyselyyn vastanneet opettajat arvostavat luottamusta ja rehellisyyttä kodin ja koulun välisessä yhteistyössä. Opettajat arvioivat koulunsa pyrkivän kehittämään kasvatustoimintaansa muun muassa erilaisten keskustelujen ja kyselyjen avulla. Opettajat kokevat koulun kasvatusvastuun lisääntyneen nykypäivänä. Vastausten mukaan opettajat katsovat työrutiinien opettamisen olevan enemmän koulun kasvatustehtävä kuin kodin.


 Koulumme oppilaita osallistui vuonna 2007 verrokkiryhmänä ADHD-tutkimukseen 

 

Psykologian laitos/Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta

REIMAN, NINA:    BRIEF ADHD-lasten toiminnanohjauksen arvioinnissa: BRIEF-arviointilomakkeiden ja neuropsykologisten testien vertailu

Pro gradu -tutkielma,  27s.

Psykologia

Helmikuu 2008

----------------------------------------------------------------------------------------------------------

The Behavior Rating Inventory of Executive Function (BRIEF) on lasten arkipäivän toiminnanohjauksen arviointimenetelmä, jonka avulla voidaan arvioida kouluikäisten lasten toiminnanohjausta ja sen osa-alueita vanhempien ja opettajien havaintojen pe­rusteella. BRIEF mahdollistaa toiminnanohjauksen arvioinnin lasten todellisissa arkiympäristöissä. Lasten toiminnanohjausta on perinteisesti arvioitu neuropsykologi­silla testeillä, joiden ekologinen validiteetti on havaittu matalaksi. Suomessa ei ole käytössä nimenomaisesti lasten toiminnanohjausta kartoittavia arviointilomakkeita. BRIEF-arviointilo­makkeet suomennettiin tutkimuskäyttöä varten Turun yliopistollisessa keskussairaa­lassa vuonna 2005.

 

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on vertailla BRIEF-arviointilomakkeita ja toiminnanohjaustestejä suomalaisten ADHD-lasten toiminnanohjauksen arvioinnissa. Tutkimuksessa tarkasteltiin ADHD-lasten ja verrokkien toiminnanohjauksen ongelmia BRIEF-havaintojen ja lasten testisuoriutumisen perusteella ja arvioitiin tulosten yhtenevyyttä. Tutkimukseen osallistui 20 iältään 6-10 -vuotiasta ADHD-lasta ja 20 iän, sukupuolen ja äidin koulutustason pe­rusteella vertaistettua tervettä lasta. Tutkimusmenetelminä käytettiin BRIEF-arvioin­tilomakkeita ja toiminnanohjaustestejä.

 

ADHD-lapsilla oli toiminnanohjauksen ongelmia kaikilla tarkastelluilla osa-alueilla BRIEF-havaintojen ja testisuoriutumisen perusteella. Ongelmat olivat selkeämmät BRIEF-havaintojen perusteella ja BRIEF oli testejä herkempi erottelemaan toiminnanohjauksen ongelmia. BRIEF-havaintojen ja lasten suoriutumisen toiminnanohjaustesteissä väliset yhteydet vaihtelivat heikosta melko voimakkaaseen. Merkit­tävä osa yhteyksistä oli vähintään keskinkertaisia. Yhteys oli voimakkaampi tarkastel­taessa useammasta BRIEFin luokasta ja testimuuttujasta muodostettuja keskiarvomuut­tujia. Verrokkilapsilla yhteys BRIEF-havaintojen ja testisuoriutumisen välillä oli sel­keä, mutta ADHD-lapsilla epämääräinen siten, että heistä osalla testisuoriutuminen oli ikätasoista, mutta arkipäivän toiminnanohjauksen vaikeudet olivat merkittävät. Lasten sosiaalisilla ongelmilla oli yhteyttä heikentävä vaikutus.

 

Tutkimustulosten valossa BRIEFin käyttö ADHD-lasten toiminnanohjauksen arvioin­nissa on suositeltavaa. BRIEF erottelee toiminnanohjaustestejä paremmin ADHD-lapset verrokeista ja on herkkä erottelemaan toiminnanohjauksen ongelmia. BRIEF tunnistaa myös sellaiset arkipäivän toiminnanohjauksen ongelmat, jotka eivät neuropsy­kologisessa tutkimustilanteessa tule esiin.

 

 

Avainsanat: toiminnanohjauksen arviointi, BRIEF, neuropsykologiset testit, ADHD-lapset

 

 

 

Kevätlukukaudesta 2007 alkaen Kuparivuoren koulun oppilaita on osallistunut terveinä verrokkihenkilöinä tarkkaavaisuushäiriötä koskevaan tutkimukseen, joka valmistuu vuonna 2009:

 

TURUN YLIOPISTO, Psykologian laitos 

TURUN YLIOPISTOLLINEN KESKUSSAIRAALA. Lastenpsykiatrian yksikkö

 

Neuropsykologi Jutta Torsti ”Psykostimulantin vaikutus ADHD-lasten toiminnanohjaukseen: seurantatutkimus”

 

AD/HD (Attention deficit / hyperactivity dissorder) eli tarkkaavaisuus/ylivilkkaus -häiriö on lapsuusiän kehityksellinen häiriö, jonka oireet ovat tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivisuus. Sitä esiintyy 3-5 %:lla lapsista, joten se on yksi yleisimpiä lasten pitkäaikaissairauksia. Tunnistamaton ja hoitamaton AD/HD muodostaa merkittävän riskin lapsen kehitykselle. AD/HD:n yhteydessä esiintyy rinnakkaishäiriönä mm lukivaikeutta ja oppimisvaikeuksia. Tarkkaamattomuus sinänsä altistaa lisäksi oppimisen vaikeuksille ja sitä kautta alisuoriutumiseen koulussa ja myöhemmin työelämässä. Ylivilkkaus ja impulsiivisuus saattavat sysätä lapsen kielteisille vuorovaikutuskehille, jonka vuoksi AD/HD:n liitännäisoireina esiintyy usein myös psyykkisiä häiriöitä, yleisimmin uhmakkuus- ja käytöshäiriöitä sekä myös masennusta ja ahdistuneisuutta. AD/HD:tä voidaan hoitaa keskushermostoon vaikuttavalla psykostimulanttilääkityksellä.

 

Tässä seurantatutkimuksessa selvitetään, miten  6 kk:n psykostimulanttihoito vaikuttaa AD/HD -lapsen toiminnanohjaukseen kotona, koulussa ja suoriutumiseen neuropsykologisissa testeissä. Tutkimukseen osallistuu 30 AD/HD-lapsen koeryhmä ja 30 lapsen verrokkiryhmä (ikä 6-11 v). Menetelminä käytetään lasten vanhempien ja opettajien tekemiä käyttäytymisen standardisoituja arviointeja sekä toiminnanohjauksen eri puolia mittaavia neurokognitiivisia testejä. Tutkimuksen aineiston keruu valmistuu elokuussa 2008 ja tulokset raportoidaan vuonna 2009. Tutkimuksesta  Jutta Torstin neuropsykologian lisensiaattityö ja kaksi psykologian pro gradua.


23.8.2012

NAANTALIN KAUPUNKI

Yhteystiedot

Postiosoite: PL 43, 21101 Naantali

Käyntiosoite: Käsityöläiskatu 2

p. (vaihde) +358 2 4345 111

kirjaamo@naantali.fi

etunimi.sukunimi@naantali.fi

© Naantalin kaupunki

Olet antamassa palautetta sivusta "Tutkimuksia koulussamme".





Anna yhteystietosi, mikäli haluat saada vastauksen palautteeseesi.

Saat oman palautteesi tiedoksi myös omaan sähköpostiisi.

Syötä luku viisi numerona.