Elokuun esine 2022

Elokuussa esitetään nimipäiväonnitteluja

Suuri osa meistä viettää syntymäpäiväänsä tai vähintäänkin tietää päivämäärän. Nimipäivien vietto sen sijaan vaihtelee – toisille nimipäivä on tärkeä juhla, joiltakin se menee ohi aivan huomaamatta.

Miksi nimipäivää juhlitaan?

Pyhimyksillä ja heidän muistopäivillään oli tärkeä rooli keskiajan katolisessa kulttuurissa. Tuolloin juhlittiin kuitenkin itse pyhimystä, ei hänen mukaansa nimettyä henkilöä. Maallisempi nimipäiväperinne syntyi Saksassa 1500-luvulla, ja Suomeen juhlatapa saapui 1700-luvulla Ruotsista. Seuraavalla vuosisadalla nimipäiviä vietettiin jo aivan yleisesti.

Nimipäivät olivat tärkeitä merkkipaaluja myös maatalouden vuodenkierrossa. Niiden mukaan ajoitettiin muun muassa kylvö, sadonkorjuu tai teurastus. ”Martti maata vahvistaapi”, sanottiin marraskuussa, kun maaperä alkoi jäätyä. Elokuussa neuvottiin: ”Lauri lampaat keritsee, Pärttyli humalat silpoo”.

Nimipäivän viettoa

Nimipäivälahjoina annettiin usein pikkutavaraa kuten koruja, lettinauhoja tai kyniä. Asiaan kuuluivat myös onnittelukortit tai taidokkaasti kirjaillut nimipäivätaulut, joissa oli onnittelurunoja. Molemmat tässä esillä olevista runot on kirjoitettu Annan päivän kunniaksi – lehvin koristeltu vuonna 1896 ja toinen kaksi vuotta myöhemmin. Nimipäiväkorttien lähettäminen postissa yleistyi 1900-luvun alussa. Nämä nimipäiväkortit on lähetetty 1910-luvulla.

Päivänsankarin luo kokoonnuttiin nimipäiväkutsuille, joilla tarjottiin kahvia ja leivonnaisia. Tapana oli ojentaa nimipäiväsankarille pieni nimipäiväpuu tai -salko, joka oli koristeltu köynnöksillä ja lahjoilla.

Jos nimipäiväpuu tuntuu nykypäivästä katsoen hivenen vieraalta tavalta, vielä oudompi perinne oli nimipäivänukke. Sellainen saatettiin antaa 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa naimattomille miehille ja naisille. Oljista ja vanhoista vaatteista kyhätty ihmisen kokoinen ”puoliso” tuotiin salaa päivänsankarin sänkyyn tämän nukkuessa.