Heinäkuun esine 2020

Naantalin museon heinäkuun kuukauden esine on kimpitekniikalla valmistettu leili. Sitä käytettiin juomien säilytys- ja kuljetusastiana esimerkiksi työmatkoilla. Esine on lahjoitettu Naantalin museoon vuonna 1933 Merimaskusta. Leilin kehä on yhdestä puusta ja laidat tehty erillisinä. Kehää on kiertänyt kaksi puista vannetta, jotka ovat aikojen saatossa kadonneet. Suuaukko tukittiin puisella tapilla, joka sekin on hävinnyt. Leiliä kutsuttiin usein myös piimäleiliksi, sillä juomista sitä käytettiin yleisesti juuri piimän kuljetukseen. Leiliä kannettiin kädessä, kantokehyksessä tai leilinkantopuulla.

Puuastioiden valmistus on ollut merkittävä elinkeino Varsinais-Suomessa aina 1400-luvulta 1900-luvulle. Monien puuesineiden kohdalla tuotteiden valmistustavoissa tapahtui erikoistumista kylittäin ja jopa taloittain. Puusta valmistettiin suurin osa käyttöesineistä, kuten saavit, lautaset, rasiat ja vadit. Puuastioita valmistettiin sekä omaan käyttöön että käsiteollisuutena. Perheissä saattoi esimerkiksi jokainen mies keskittyä vain tiettyyn työvaiheeseen ja näin astioita saatettiin valmistaa tehokkaasti. Niiden materiaali oli yleisesti haapaa, mutta myös havupuita käytettiin.

Kunnon eväät

Heinänteko ja elonkorjuu olivat molemmat suuritöisiä ja niihin tarvittiin usein mukaan talkooväkeä. Pellolla työskenneltiin pitkiä päiviä. Jotta työ sujui, oli ruokaa ja juomaa oltava tarpeeksi. Lämpimällä säällä juomaa kului paljon. Suurelle väkimäärälle juomaa tuotiin tynnyreissä, pienemmälle joukolle leileissä. Juomaleilit täytettiin kaljalla ja piimällä. Ruoka työväelle tuotiin koreissa ja vakoissa. Sitä oli oltava tarjolla koko päivän ajaksi.

Piimää, ei maitoa

Maitoa joivat ennen vain pienet lapset. Aikuiset joivat piimää. Piimä hapatettiin maidosta ja saatiin näin säilymään kuukausia. Piimän käydessä liian happamaksi, sen joukkoon lisättiin vettä. Suomessa tunnetaan kahta lajia piimää: lyhyttä ja pitkää. Pitkäpiimä oli tyypillistä Länsi-Suomessa. Sen valmistamiseksi kaadettiin vanhaa piimää matalaan puuastiaan hapattimeksi ja siihen päälle maitoa. Kerma kuorittiin päältä maidon piimiessä ja loppuneste kaadettiin esimerkiksi piimäpyttyyn. Astiaa säilytettiin viileässä pimeässä paikassa ja jatkettiin tarpeen mukaan lisäämällä siihen maitoa tai kirnupiimää.