Huhtikuun esine 2020

ulkokuva, jossa näkyy soraiset kävelytiet ja vasemmalla olevalla kummulla köyhäintukki. Taustalla näkyy osa vanhasta puurakennuksesta.

Naantalin museon huhtikuun esine on valokuva aurinkokellosta – köyhäintukista, joka vielä toistaiseksi on sijoitettuna Naantalin museon Hiilolan talon puutarhaan. Valokuva on 1920-luvulta ja kuvaajana toimi O. W. Sorthan. Aurinkokellosta käsin kirjoitettu kertomus kuuluu Naantalin museon arkistoon. Valitettavasti muistelija ei ole jättänyt nimeään. 

Köyhäintukki, pylvässäästölaatikko (nimetty 1926) 

Tutumpi hahmo kirkkojen ulkopuolella lienee puusta veistetty vaivaisukko, joka keräsi rahaa köyhille. Vaivaisukko on varsinkin Pohjanmaalla tuttu ilmiö. 

Naantalissa kuitenkin vuonna 1838 nahkurimestari J. Salin Jeremias-nimisestä talosta ja kauppias M. Lemberg Humpin talosta päättivät pystyttää kirkon eteläiselle puolelle 1 kyynärän korkean (noin 60 cm) tammisen tukin. Sen yläpäähän kiinnitettiin kivinen laatta, johon oli kaiverrettu tavallisen kellon numerot. Keskelle noin 10 sentin suippeneva rautainen tikku varjostamaan auringon paistaessa aikaa, eli tuntimäärään numeron kohdalle. Pylväseen kiinnitettiin rautavanteilla kuparinen, kannella varustettu laatikko rahan keräämistä varten köyhille. Laatikko varustettiin kolmella lukolla, joiden avaimia säilytti kolme eri henkilöä. Tarkoituksella että varoja laatikosta nostettaessa piti olla läsnä kolme henkilöä. 

Ja tarina jatkuu... 

Tukki oli paikallaan vuoteen 1882, kunnes se lahosi ja se siirrettiin kirkon varastoon ja sinne se unohtui useiksi vuosikymmeniksi. Sattumalta kauppias Atte Franck huomasi sen kirkon kellarissa vuonna 1921 ja ryhtyi toimiin tukin kunnostamiseksi. Tamminen tukki uusittiin, uusi tammi oli kasvanut toripuistossa. Lisäksi päätettiin perustaa Aurinkokellorahasto hoitamaan ja kartuttamaan varoja. Rahastolle hankittiin maaherran vahvistamat säännöt, joiden mukaan varoista ¾ jaettiin vuosittain köyhille jouluksi ja ¼ kartutti rahastoa. 

Jälleen kului aikaa muutama vuosikymmen ja aurinkokellon aika kirkonmäellä täyttyi. Hiilolan puutarhassa se on ollut jo vuodesta 1959. Oltuaan 39 vuotta matkailijoiden ilona Hiilolan pihassa, on sen ehkä aika siirtyä hetkeksi lepoon – ei kuitenkaan unohduksiin. Onhan se kuitenkin museoesine. 

Jaa