Joulukuun esine 2018

itse askarrellut joulukuusenkellot, kullanvärinen ja punainen

Joulukuun esine on itsetehty kuusenkoriste 1950-luvulta. Suomessa joulunviettoon on liittynyt vahva itsetekemisen perinne, joka on jatkunut nykypäivään asti. Kun joulukuuset 1800-luvun puolivälissä yleistyivät vähitellen, ei ostokoristeita ollut edes saatavilla. Niissäkin perheissä, joissa ostokoristeiden tultua tarjolle 1800-luvun jälkipuolella olisi ollut niihin varaa, koristeita valmistettiin itse. Porvarilliseen perhekäsitykseen liittyi tärkeänä yhdessä tekemisen ajatus. Lisäksi säästäväisyys oli hyve.

Omenoita ja lippuja

Aluksi kuusia koristeltiin erilaisilla syötävillä kuten omenoilla, rinkeleillä ja pipareilla. Porvariskodeissa kuusenkoristeita tehtiin kiilto- ja silkkipapereista, kiiltokuvista, kakkupapereista, väripapereista ym. Maaseudulla koristeet tehtiin kotoa löytyvistä tarvikkeista, niissä perheissä, joissa kuusi yleensäkin hankittiin. Koristeisiin käytettiin mm. almanakkoja, pahvipakkauksia, lääkepullojen korkkien suojapapereita sekä sanomalehteä. Myös käpyjä käytettiin ahkerasti.

 Kuusenkoristeiden valmistusohjeita löytyi ulkomaisista lehdistä. Suomalaisissa lehdissä niitä oli 1890-luvulta alkaen, materiaaleina näissä käytettiin mm. munankuoria. Koristeita ryhdyttiin tekemään 1920-luvulta alkaen kouluissa ja näin saatiin mallia koteihin. Samaan aikaan porvarillinen perheihanne tuli osaksi myös maaseutukoteja, joulun tekeminen yhdessä. Nuoren Suomen uudeksi suosikiksi kuusenkoristeena nousi lippurivistöt. Niitä sai kaupasta, mutta niiden valmistaminen oli helppoa itsekin. Paperisuikaleista tehdyt rengasnauhat olivat toinen suosioon noussut koriste.

Pumpulia, siivilävanua, lampaanvillaa

Kuusenoksille laitettiin mielellään ”tekolunta”. Varakkaammissa perheissä sitä saatiin pumpulista, mutta saman asian ajoivat maitosiivilöissä käytetty vanu sekä lampaanvilla. Oksille kasoina laitettuna nämä jäljittelivät lunta, mutta niistä saatettiin tehdä myös lumipalloja, joko yksittäisinä tai ketjuina, joihin kiinnitettiin lankaa. 

Vaikka olkikoristeita on pidetty perinteisinä, on niitä käytetty suhteellisen harvoin. Ne nostattivat suosioitaan Marttojen valistustoiminnan ansioista ja ne yleistyivät 1940-luvulta lähtien erityisesti koulujen ansiosta, opettajat teettivät niitä alakouluissa. Sota- ja sitä seurannut pula-aika vauhdittivat olkikoristeiden suosioita. 

1950-luvulla ilmestyi erilaisia askarteluvihkoja joulukoristeille. Linja oli edelleen säästäväinen, vuoden aikana kertyneet erilaiset paperit kehotettiin säästämään koristeita varten. Erilaisista pullotulpista sai myös koristeita. Uutena materiaalina tuli muoviniini, josta ohjeistettiin tekemään ennen villalangasta tehdyt tontut ja enkelit. Piippurassikoristeet tulivat suosioon.
 

Asiasanat

Kulttuuri ja vapaa-aika
Museot