Maaliskuun esine 2019

Naantalin museo esittelee kuukausittain esineitä, valokuvia tai arkistomateriaalia kokoelmistaan. Kuukauden esine on kirjaston aukioloaikoina nähtävillä pääkirjastossa osoitteessa Tullikatu 11, lukuun ottamatta pääkirjaston remontin aikaa helmi-huhtikuussa 2019.

Naantalin museon maaliskuun esine on keinutuoli, joka on ns. nakkilalaista mallia. Suomeen syntyi 1800-luvun puolivälissä kaksi merkittävää keinutuolien valmistuspitäjää, Nakkila ja Urjala. Aluksi valmistus oli kotiteollista, myöhemmin se muuttui ammattikäsityöksi. Kummallakin paikkakunnalla oma malli kehitettiin Boston-tuolista.

Keinutuolin historiaa

Keinutuolin alkuperä on yhdistetty sekä Englantiin että Yhdysvaltoihin. Bostonin seudulla ryhdyttiin 1760-luvulla varustamaan englantilaistyyppistä Windsor-tuolia ohuilla jalaksilla, jonka vuoksi tämän tyyppistä keinutuolia alettiin kutsua Boston-tuoliksi. Englannissa oli jo ennen tätä lisätty tuoleihin jalaksia.

Samoihin aikoihin ryhdyttiin Suomessa valmistamaan kahdenistuttavia keinutuoleja, joiden ajatus oli saatu kehdosta. Osa näistä tuoleista olikin kaksikäyttöisiä, selkänojan ja kansirakenteen poistamalla saatiin käyttövalmis kehto. Vanhimpia kansanomaisia keinutuoleja olivat liisteselusteiset ja vankkarakenteiset tuolit. Nämä keinut nytkyttivät jäykästi, valmistustavasta riippuen joko pitkittäin tai poikittain liikkuen. Myös rinnakkain istuttavia soututuoleja valmistettiin, sekä ns. pusukeinuja, joissa istuttiin kasvot vastatusten. Nämä olivat erityisen suosittuja seurustelevien nuorten keskuudessa.

Boston-keinutuoli kulkeutui Ruotsiin Yhdysvalloista palaavien siirtolaisten mukana ja sieltä se levisi Ahvenanmaan kautta Suomeen, aluksi länsi- ja lounaisosiin. Keinutuoli oli aluksi Suomessa vain varakkaiden kaupunkikotien huonekalu. Myöhemmin se tuli tutuksi myös maaseudulla. Keinutuoli oli kuitenkin pitkään ylellisyysesine, mukavin ja arvokkain istuin. Se oli varattu isännälle tai emännälle. Jos sitä tarjottiin vieraalle istuttavaksi, kertoi se kunnioituksesta vierasta kohtaan.

Nakkilalainen

Villilän kartanon torppari Kustaa Fagerlund valmisti ensimmäisen nakkilalaisen keinutuolin vuonna 1850. Alkujaan nakkilalaisessa keinutuolissa oli selkänojana karmilaudan alapuolella kaksi biedermeier-tyylillä koristeltua välilautaa, mutta 1800-luvun loppupuolella selänoja alettiin valmistaa pystypienoista. Nakkilalainen keinutuoli tehtiin niin, että se ei voinut keikahtaa ympäri keinutellessa.

Urjalalaisessa mallissa oli erityisen tyypillistä tukipuiden runsas sorvauskoristelu. Joensuun seudulla alettiin puolestaan valmistaa 1800–1900-luvun vaihteessa shaker-tyyppistä keinutuolia. Kaupunkiin oli kulkeutunut sellainen Englannista ja tästä saatiin kimmoke näiden valmistukseen. Shaker oli täysin erilainen kuin nakkilalaiset ja urjalalaiset: suoralinjainen, lyhytjalkainen, selkänoja oli pysty ja verhoiltu sametilla tai nahalla.

Keinutuoleja on ajan saatossa tehty monenlaisia ja hyvinkin mielikuvituksellisia. Puun lisäksi materiaaleina on ollut mm. rottinki ja metalli. Merkittävä havainto on se, että kansanomaisen keinutuolin osalta Suomi jäi sen itäisimmäksi levinneisyysalueeksi.