Tammikuun esine 2018

Tammikuun kuukauden esine on pärepihti. Pihtiin kiinnitettiin päre eli pitkä ohut puulastu valoa tuomaan. Vanhimmat Suomesta löydetyt pärepihdit ovat keskiajalta. Päreitä käytettiin etenkin maaseudulla arkisena valaistuskeinona aina 1800-luvun lopulle asti. Päreitä käytettiin erityisesti työvaloina, koska niitä oli helppo siirtää valaistuksen tarpeen mukaan. Päreiden huonona puolena oli lyhyt palamisaika sekä tulipalovaara, jonka vuoksi niiden alla pidettiin vesiastiaa. Lisäksi ne savuttivat ja nokesivat seiniä. Pärepihtejä oli myös seinänrakoon kiinnitettäviä, tai päre saatettiin vaan työntää seinähirsien väliinkin.

Päreiden valmistus kiskomalla oli hidasta

Suomessa päreiden raaka-aineeksi käytettiin kuusta, mäntyä ja haapaa, riippuen siitä missä päin maata oltiin. Yleisimmin käytettiin mäntyä. Pärepuun tuli olla suora, oksaton ja tiukkasyinen. Päreet tehtiin kosteasta puusta. Valaisuun käytetyt päreet olivat hieman tukevampia kuin päretöihin käytetyt päreet. Päreiden valmistamisesta teki erityisen raskasta se, että niitä tarvittiin talveksi valtavia määriä jo pelkästään yhteen taloon. Yksi päre oli yleensä kyynärän eli n. 59 cm pitkä.

Alkujaan päreet valmistettiin käsityönä kiskomalla. Tapa oli hidas ja raskas. Kiskomalla tehdessä puu halkaistaan solupintaa myöden, näin solupinta ei rikkoudu kuten sahatessa. Usein pölkky halkaistiin puunuijan ja kiilojen avulla. Puolikkaat taas halkaistiin kirveellä kahtia, jonka jälkeen pölkky oli siis neljänä kappaleena. Näistä poistettiin kuiva sydänosa. Seuraavaksi neljännekset lohkottiin kirveellä joko säteen tai vuosilustojen suunnassa säröiksi, jotka tämän jälkeen otettiin käteen ja siitä kiskottiin puukon avulla päreitä.

Kiskontaa voitiin tehdä myös erityisellä päreveitsellä, jossa oli kahvat molemmissa päissä. Tässä tavassa työ aloitettiin tukemalla pärepölkky esimerkiksi kannonnokkaan ja veitsellä painamalla pölkystä irrotettiin liisteitä.

Kattopäreiden valmistus

Kiskomalla tehtiin alkujaan jonkin verran myös kattopäreitä, mutta pärekatot yleistyivät, kun höylät kehittyivät niin, että kattopäreitä saatiin helposti valmistettua höyläämällä. Myös rautanaulojen tulo markkinoille 1850-luvulla vauhditti kehitystä. Höyläämällä valmistetut päreet eivät olleet yhtä kestäviä kuin kiskomalla valmistetut, koska höylätessä esiin tuli säälle alttiina oleva puun solukko. Pärekattojen kulta-aika oli 1930-luvulla.