Lokakuun esine 2020

Mustavalkokuvassa katumaisema, jossa puutaloja ja vasemmalla puita ja kaksi tyttöä pumppaamassa vettä kaivosta

Naantalin museon lokakuun esine on postikortti museon arkistosta. Kortti valikoitui kuukauden esineeksi koska siinä on monta yksityiskohtaa, jotka ovat nykyisin toisin. Kuva on otettu Mannerheiminkadulta, Humpin talon kulmalta kohti venesatamaa. Vasemmalla on nykyinen Itsenäisyydenpuisto ja sitä vastapäätä, kuvan ulkopuolella, vanha tori.

Kuvan on ottanut Turkulainen Gustaf Welin (1885–1969). Östersundissa Ruotsissa syntynyt Welin kuvasi paljon historiallisia rakennuksia, teollisuuslaitoksia ja myös postikorttiaiheita. Hänellä oli oma kuvaamo Turussa 1930-luvulla.

Museolla on useita kuvia, joita on vaikea ajoittaa. Tässä kortissa ajoittajana toimivat puhelin- ja sähköpylväiden rivistöt, jotka hallitseva katunäkymää. Naantali sai puhelinlaitoksen 1882, lennätinyhteyden 1883. Puhelinhan keksittiin 1876. Sähkövalo Naantaliin syttyi vuonna 1912. Joten kuva on otettu jälkeen vuoden 1912. Naantali-kyltin takana oleva pitkä vaalea rakennus on Hirvon talo. Meidän aikamme Hirvon kaakkoiskulmassa on kaksoisovet. Ne rakennettiin vuonna 1931 rakennuksen siirtyessä Helsingin Osakepankin haltuun. Kuva on otettu siis ennen vuotta 1931. Sanottakoon, että postkortin taustapuolelta ei käy ilmi kuvausvuotta, vain kuvaaja.

Kuvia ajoitettaessa on mahdollista käyttää erilaisia vihjeitä, joita kuvassa on. Esimerkiksi miten ihmiset ovat pukeutuneet? Kadulla seisoo merisotilas, voisikohan hänen asustaan päätellä ajankohtaa? Kadun nimikyltti on kirjoitettu kahdella kielellä. Milloin se vaihtui vain suomenkieliseksi?

Mainittu Itsenäisyydenpuisto syntyi kaupunginvanhimpien päätöksellä 1850. Silloin se nimettiin Naantalin Toripuistoksi. Välittömästi päätöksen jälkeen alettiin istuttaa puita Hiilolan ja Kastun talojen edustalla olevalle torialueelle. Kun oikein tarkkaan katsoo kuvaa, näkee puistossa olevien tyttöjen takana kaivon. Toinen tytöistä pumppaa vettä ämpäriinsä. Naantalissa sijaitsi useita yleisiä kaivoja. Tunnetuin oli varmaankin Kaivokadulla nykyisen ”Hesen” paikkeilla sijainnut Prikikota.

On vielä yksi asia, joka on nykyisin toisin – kadun nimi. Katu oli tuolloin nimeltään Aleksanterinkatu, tsaari Aleksanteri III:n vierailun kunniaksi. Marsalkka Mannerheim täytti 75 vuotta vuonna 1942 ja naantalilaiset muuttivat pääkatunsa nimen Mannerheiminkaduksi.