Maaliskuun esine 2020

Naantalin museon maaliskuun esine on Nuutajärven lasitehtaan valmistamat Kimara-lasit ja niiden pakkaus. Lasit on suunnitellut Kaj Franck ja ne olivat tuotannossa vuosina 1953-1967. Kyseiset kartiolasit olivat Franckin suunnitelmissa aluksi cocktail-laseja. Kimara-nimi viittaa eriväristen lasien sekoitukseen pakkauksessa. Laseja valmistettiin monissa väreissä. Franck suunnitteli pinoutuville laseille myös iloisen värisen litopainona toteutetun pahvilieriöpakkauksen.

Lasiteollisuuden alku Suomessa

Suomen ensimmäinen lasitehdas perustettiin Uuteenkaupunkiin ruotsalaisen Gustav Johan Jungin toimesta vuonna 1681. Työvoiman hän toi Tukholmasta. Tehdas valmisti pulloja, kristalliesineitä ja ikkunalasia. Tuotteille ei kuitenkaan ollut tarpeeksi kysyntää, sillä ikkunalasi oli vielä kaupungeissakin ylellisyystavaraa. Tehdas toimi vain neljä vuotta, kunnes Uudenkaupungin palo tuhosi suuren osan kaupunkia, myös lasitehtaan. Kesti 60 vuotta ennen kuin lasiteollisuus maassamme käynnistyi pysyvästi uudelleen. Ikkunalasin tarve oli kasvussa, eikä Ruotsissa haluttu antaa lupia perustaa tehtaita emämaan kamaralle, sillä lasiteollisuus tarvitsi suuret määrät polttopuuta. Katseet käännettiin Suomeen. Tukholmalainen Jakob Reinhold Depong sai vuonna 1748 perustamisluvan Åvikin tehtaalle Somerolle.

Uusia lasitehtaita syntyy hitaasti

Ikkunalasia tarvittiin lähinnä Ruotsissa, jonne Åvikin tehtaan lähes koko tuotanto vietiin. Vähitellen tarve kasvoi myös Suomessa. Seuraavat neljä lasitehdasta olivat Mariedal Sipoossa v. 1779, Tuorsniemi Ulvilassa v. 1781, Nyby Oulussa v. 1783 ja vuonna 1793 Nuutajärvi Urjalassa. Näiden syntymistä edesauttoi vilkastunut rakentaminen ja kasvava tarve ikkunalasille, mutta myös pulloille ja säilöntätölkeille.

Nuutajärven tehdas

Tehtaan perusti Åvikin perustajan poika Jacob Wilhelm Depont, joka oli perinyt Nuutajärven kartanon. Depont kadotti pian mielenkiintonsa ja myi sekä tehtaan että kartanon Johan Furuhjelmille. Uusi omistaja oli kiinnostunut vain kartanosta. Asiat alkoivat muuttua 1849, kun Adolf Törngren peri tehtaan. Hän teki opintomatkan Eurooppaan perehtyäkseen lasitekniikan uutuuksiin ja pestasi samalla saksalaisia puhaltajia kohentamaan Nuutajärven tasoa. Törngren ymmärsi, että tehdas tarvitsi toimiakseen ajankohtaiset puitteet. Hän palkkasi tehtaan uusille rakennuksille suunnittelijaksi Turun ja Porin lääninarkkitehti G. T. von Chiewitzin. Tehtaan tuotteista tuli kysyttyjä ja ulkomaanmarkkinat avautuivat. Nuutajärvestä tuli 1850-luvun lopulla Suomen johtava lasitehdas.

Lasitehtaan uudeksi omistajaksi tuli vuonna 1869 Torsten Costiander. Hän oli enemmän kiinnostunut kartanon muiden toimintojen kehittämisestä ja muodosti kommandiittiyhtiön hyttimestari Carl Heitmanin kanssa kiinnittäen hänet vastuunalaiseksi valvojaksi tehtaaseen. Näin siirryttiin järjestelyyn, jossa lasitehdasta johti palkattu johtaja.

Kartanonomistajien perustama osakeyhtiö Nuutajärven Lasitehdas Oy – Notsjö Glasbruk Ab myi lasitehtaan Wärtsilä-Yhtymä Oy:lle vuonna 1950 tapahtuneen lasihytin palon jälkeen. Wärtsilän aika ja 1950-luku merkitsivät suomalaisen taidelasin nousua kansainväliseen maineeseen. Nuutajärven lasitehtaan pitkäaikainen taiteellinen johtaja Kaj Franck (1911–1989) vaikutti merkittävästi nuutajärveläisen ja suomalaisen lasitaiteen kehittymiseen.