Toukokuun esine 2026

Naantalin museon toukokuun esineinä ovat muki ja lautanen Naantalin Kaivohuoneelta

Astiat ilmentävät Kaivohuoneen kahta hyvin erilaista aikakautta. Samalla ne kertovat siitä, että museo tallentaa niin historiaa kuin nykypäivää. Gustavsbergin valmistama lautanen on leimojen mukaan vuosien 1902 ja 1910 väliltä. Se edustaa aikaa, jolloin rannassa sijainnut kylpylä eli kukoistuskauttaan. Tämä heijastui luonnollisesti myös Kaivohuoneeseen. Seurustelu muiden kanssa oli kesänvietossa tärkeässä roolissa ja hyvä ruoka osana tätä. Muki puolestaan on taltioitu museon kokoelmiin 2023. Tuolloin Kaivohuoneelle hankittiin kesäksi biohajoavia ekologisempia muovituoppeja, joita asiakkaat saattoivat halutessaan ostaa itselleen. Vaikka Kaivohuone on kokenut lukuisia muutoksia vuosien saatossa sekä ulkonäöllisesti että tilojen suhteen, yhdessäolo ja viihtyminen ovat edelleen merkittävä osa sen toimintaa, aivan kuten tuolloin yli sata vuotta sittenkin.

Vettä vaivoihin

Naantalin kylpylän ja samalla ensimmäisen Kaivohuoneen historia ulottuu 1700-luvulle. Tuolloin Turun yliopiston professori Petter Elfving tutki Viluluodon lähteen todeten, että sen veteen liittyi terveysvaikutuksia. Viluluodon rautavesilähteen ympärille kokoontuneet ”kaivonjuojat” saivat parannusta ruumiin ja sielun vaivoihin, mm. reumatismiin, sydänvikaan, katarriin, munuaisvaivoihin ja luulotautiin.

Lähteen ympärille rakennettiin suoja, joka nimettiin Kaivohuoneeksi. Varsinainen kylpylätoiminta alkoi 1837, jolloin kaivon yhteyteen valmistui kylpylärakennus ja siellä ryhdyttiin antamaan Luolalanjärvestä otetusta savesta valmistettuja mutakylpyjä. Huomiota kiinnitettiin myös vieraiden viihtyvyyteen ja huvien järjestämiseen kylpysesonkien aikana. Kylpylärakennuksessa oli musiikkiparvi ja salissa järjestettiin tanssiaisia kahdesti viikossa.  Terveyslähteen ympärille alkoi kehittyä sesonkimaista lomanviettoa.

Uusi kylpylä ja Kaivohuone

1863 perustettiin Naantalin Kylpylaitososakeyhtiö ja samana vuonna valmistui uusi kylpylä kirkon alapuoliseen rantaan. Viereen rakennettiin1868 Kaivohuone, jossa jatkettiin vedenjuontia hoitokeinona. Naantalin kylpylaitoksen kävijät olivat suurelta osin säätyläistöä sekä varakkaita lomailijoita. Kylpylä huolehti hoitojen lisäksi vierailijoidensa huvi- ja seuraelämästä. Tärkeimpiä kokoontumispaikkoja olivat Kaivohuone ja Merisali.

Aluksi Kaivohuone oli pärekattoinen ja hirrestä valmistettu kolme huonetta ja kaksi verantaa käsittävä rakennus. Sitä korotettiin ja pidennettiin yli kaksinkertaiseksi vuosina 1882 ja 1884. Tämän jälkeen siellä oli 12 huonetta, käytävä ja katetut portaat, kolme vinttihuonetta, kaksi katettua verantaa sekä keilarata. Rakennuksessa ruokailtiin, järjestettiin tanssiaisia ja kuunneltiin musiikkia.

Musiikkiin kiinnitettiin kylpylässä erityistä huomiota ja siellä konsertoivat monet kotimaiset laulajattaret, laulajat ja säveltäjät. Ulkomaisia taiteilijoitakin esiintyi. Parhaimmillaan kylpylän orkesteri soitti jopa viisi tuntia päivässä eri paikoissa, aamuisin Kaivohuoneella tai Merisalissa, päivällä tai illalla oli vuorossa Kaivopuisto.

Musiikki on tärkeä osa Kaivohuoneen toimintaa myös tänä päivänä. Enää ei ole päivittäin soittavaa orkesteria, vaan Kaivohuoneelle tullaan kesäviikonloppuisin katsomaan eri artisteja sekä yhtyeitä. Samalla nautitaan juomia, joita voi kulua illassa paljonkin. Ekologinen tuoppi on yksi ratkaisu pahenevaan muovi- ja jäteongelmaan. Ruokailukin on edelleen merkittävä osa Kaivohuoneella käyntiä. Mikä sen ihanampaa, kuin kesäillallinen kuuluisan Naantalin auringon paistaessa!