Tammikuun esine 2024

Tammikuun esine on puusta tehty kappa

Tammikuun esineeksi on valittu kappa, jonka kyljessä on kruunuleimaukset vuosilta 1876 ja 1879. Tämä tarkoittaa, että se on kyseisinä vuosina virallisesti mitattu ja tarkistettu. Kappaa käytettiin aiemmin viljan mittauksessa, mutta sittemmin se on tullut tutummaksi torikaupasta. Vaikka lähes kaikki vanhat mittayksiköt ovat poistuneet käytöstä, kappa tekee poikkeuksen. Huolimatta siitä, että kauppojen on myytävä esimerkiksi perunat ja herneet kilohinnalla, sallii laki torikauppiaiden edelleen käyttää kapan kaltaisia vetomittoja.

Vanha viljamitta

Tilavuusmitat ovat vaihdelleet aikojen saatossa sen mukaan onko niillä mitattu nesteitä vai kiinteitä aineita. Kappa on vanha alkujaan vain Suomessa ja Virossa käytössä ollut viljamitta, josta varhaisin maininta tunnetaan vuodelta 1334. Esimerkiksi Ruotsissa se otettiin käyttöön vasta 1600-luvulla. Kappa tehtiin määrämittaiseksi. Varsinainen kappa oli ennen vuoden 1887 metrijärjestelmään siirtymistä tilavuudeltaan 4,58 litraa (ns. ruotsalainen kappa) ja tämän jälkeen 5,4961 litraa (suomalainen kappa). Museon kappa on ½ kappa, jollaista joskus kutsutaan myös nimellä pikkukappa.

Yleisimmät leimat viljamitoissa olivat kruunuleimat, vuosiluvut, nimikirjaimet sekä vetoisuusmerkinnät. Museon kapassa ei ole vetoisuusmerkintöjä, mutta kruunuleima, tarkastusvuosien leimat sekä tarkastaja puumerkki AR kyljestä löytyvät.

Kruunuleima virallisesti tarkastetun mitan merkkinä

Kautta aikojen ihmiset ovat antaneet arvoa oikeille ja paikkaansa pitäville mitoille. Rehdin kaupankäynnin takaamiseksi mittoihin on kohdistettu virallisia tarkastuksia, joista esillä olevan kapan kruunuleimatkin kertovat. Ruotsin vallan aikana mitan luotettavuudesta kertoi kolme kruunua, jotka autonomian aikana vaihtuivat keisarillisen kruunun merkkiin. Tarkastamattomat ja väärennetyt mitat takavarikoitiin.

Jo keskiaikainen kaupunkilaki määräsi, että kaupungissa oli oltava painoja ja mittoja tarkastamassa sekä merkitsemässä kaksi miestä, joista toinen hoiti kaupungin vaakaa ja toinen puuastioiden ja puntareiden vakauksia. Toimilla varmistettiin käytettyjen mittojen yhtenäisyys. Maaseutua tämä ei koskenut. Huomattavimmat lait vakaustoiminnan kannalta annettiin 1730-luvulla, jolloin tapulikaupungit saivat oikeuden omaan vakaajaan. Vuodesta 1868 kaikki kaupungit saivat luvan palkata omat vakaajansa ja myös maaseutu saatiin vakauspalveluiden piiriin. Vakaajan tehtävänä oli huolehtia, että käytetyt painot ja mitat olivat virallisia sekä tarkastettuja. Myös vakaajien käyttämä vakausvälineistö tarkistusmitattiin säännöllisesti maanmittauskonttorin toimesta.

Lähteet:
Kostet, Juhani (toim.) 2004. Tiima, tiu, tynnyri: Miten ennen mitattiin. Turun maakuntamuseo.

https://www.digisarka.fi/tarinatiinut/kappa-2/