Elokuun esine 2018

Elokuun esine on kasvio eli herbaario 1920-luvulta. Kasvioita kerättiin kouluissa pitkälle 1960-luvulle asti ja ne ovat nyt tulleet opetussuunnitelmiin uudestaan. Nykyisin kasvion voi tehdä myös valokuvaten.

Koululaiset keräävät kasveja

Meillä herbaarioiden kerääminen on ollut sidoksissa koululaitoksen ja luonnonhistorian opetuksen kehitykseen. Koulukasvio sopi valistusajan henkeen havainnollistamisvälineeksi kouluissa. Lönnrotin Flora Fennican (1860) myötä innostettiin suomenkielisiä oppilaita kasvikeräilyyn. Lönnrotin mielestä heti uskonnon jälkeen tärkein oppiaine oli kasvioppi. Vuonna 1864 oppikouluopettajien kokouksessa määrättiin oppilaita keräämään alkeiskouluissa 70 kasvilajia. Vuosi lasketaan koulukasvioiden syntymävuodeksi. 1800-luvun lopulla koulukasvioiden keräämistä arvostettiin ja yleensä ajan oppilaat keräsivät tuon 70 lajin kasvikokoelman.

Puolesta ja vastaan

Vuonna 1916 senaatti vahvisti oppiennätyksen (opetussuunnitelman), jossa kasveja määrättiin keräämään kesäisin vähintään 200 ennen viidettä luokkaa. Lisäksi oppilaita kannustettiin havainnoimaan ja retkeilemään kotiseudulla sekä tekemään piirustuksia kasveista. Toiveena oli myös, että jokaiseen kouluun perustettaisiin oma puutarha.

Kasvien keräämisen tarpeellisuudesta ryhdyttiin keskustelemaan 1930-luvulla. Vastustajien mielestä kerääminen oli oppilaiden kiusaamista kesälomalla ja lisäksi vanhanaikainen opetustapa. Keräily edellytti määritysoppaita, joihin kaikilla ei ollut varaa. Työ koettiin suhteettomaksi muihin aineisiin verrattuna. Kasviot tuottivat opettajille opetustoimen ulkopuolista työtä, josta ei saanut kunnon palkkaa. Oppilaat myivät ja ostivat kasveja toisiltaan jopa sanomalehtien palstoilla. Kasvioihin päätyi paljon uhanalaisia kasveja, sillä kasvioiden pisteytyksessä arvioitiin myös harvinaisuutta. Pisteitä yritettiin saada mahdollisimman paljon, jonka vuoksi osa jätti tavallisia kasveja keräämättä. Opettajia ohjeistettiin antamaan valmiita kasvilistoja.

Kannattajat painottivat kasvientuntemuksen tärkeyttä. Lisäksi katsottiin kerääjien oppivan omatoimisuutta, tutkimusta, rehellisyyttä, intoa luontoa kohtaan sekä tuovan vaihtelua luokassa tapahtuvaan oppimiseen. Kasvioita pystyttiin käyttämään opetuksessa myös talvisin. Osa kasvioista tehtiin niin hyvin, että ne lähetettiin säilytettäviksi luonnontieteellisiin museoihin.

Lajinimet ja heimot

Opettaja saattoi antaa valmiin kasvilistan sekä määrätä heimot tai kerättävät juuri-, varsi-, lehti ja kukintomuodot. Jotta oppilaiden kasvikokoelmia voitiin käyttää opetuksessa, niiden tuli olla yhteneväisiä. Syksyllä opettaja tarkisti valmiit herbaariot luokka-asteittain. Kasvilajit myös tentittiin lajinimineen ja heimoineen.

Seuraavan vuoden aikana kokoelmia käytettiin opetuksena apuna. Ensin tutkittiin kasvien muotoja ja tämän jälkeen kasvien nimiä ja Linnén järjestelmää. 1960-luvulla kasvion keräämisen rinnalle tuli mahdollisuus kerätä esimerkiksi hyönteisiä tai kiviä.