Elokuun esine 2019

Pieni hajuvesipullo 1800-luvun puolivälistä

Naantalin museon elokuun esine on hajuvesipullo 1800-luvun puolivälistä. Sen on saanut pujotettua sormeen esimerkiksi tanssiaisissa. Näin se kulki huomaamattomasti mukana. Pullo on muistitiedon mukaan peräisin Venetsiasta.

Parfyymit ovat sekoitus vettä, alkoholia ja tuoksuvia öljyjä. Erilaisia tuoksuja on käytetty kautta aikojen moninaisiin tarkoituksiin: suitsukkeina, tuoksuöljyinä, seremonioissa ym. Hajuvesiä, sellaisena kuin me ne tunnistamme, alettiin valmistaa 800-luvulla, kun arabit keksivät tislauksen taidon. Ristiretkeilijät toivat mukanaan Eurooppaan ruusuveden reseptin ja Venetsiasta tuli seuraavaksi pariksi sadaksi vuodeksi hajuvesikaupan keskus Euroopassa.

Häivähdys rosmariinia

Ensimmäinen alkoholipohjainen hajuvesi kehiteltiin Unkarin kuningatar Elisabethille 1370-luvulla. Nimeltään se tunnettiin ”Unkarin vetenä” ja siinä oli tuoksuaineiden lisäksi rosmariinia. Parfymerian keskus siirtyi Ranskaan, ja Grassesta tuli hajuvesien ainesosien viljelykeskus. Ludvig XIV aloitti 1660-luvulla varsinaisen hajuvesivimman ja määräsi valmistettavan jokaiselle viikonpäivälle oman tuoksun. Ranskan suuri vallankumous aiheutti hajuvesiteollisuudelle ongelmia. 1800-luvulla alettiin valmistaa myös synteettisiä tuoksuja ja vuosisadan lopussa tehtiin hajuvesiä, joissa yhdistettiin synteettisiä ja luonnollisia tuoksuja. Vuonna 1921 sattui onnekas vahinko, jonka seurauksena syntyi yksi maailman tunnetuimmista hajuvesistä, Chanel No. 5.

Pahan hajun peittämiseksi

Tuoksuja ei ole käytetty historian saatossa vain siksi, että tuoksuttaisiin hyvälle, vaan myös pahan hajun peittämiseksi. Esimerkiksi keskiajalla hygienia oli huono ja ihmiset vaihtoivat harvoin vaatteitaan ja peseytyivät vain satunnaisesti. Hajuvedenkaltaisilla tuoksuilla peitettiin pahimpia hajuhaittoja. Lisäksi erilaisia puutereita ja voiteita käytettiin runsaasti. 1700-luvulla tuli muotiin hillitty hajustaminen. Erityisesti keskiluokka halusi näin erottua liikaa hajusteita käyttävästä ylhäisöstä sekä rahvaasta, jonka katsottiin haisevan likaiselle. Nykyisin monet ovat herkkiä voimakkaille tuoksuille ja niiden käyttöä on pyydetty rajoittamaan esimerkiksi monissa julkisissa tiloissa.

Jaa