Heinäkuun esine 2021

Heinäkuun esine on vohvelirauta noin 1950–1960-luvulta.

Vohvelit eivät ole aivan uusi keksintö. Jo antiikin Kreikassa paistettiin hiilloksella kahden metallilevyn välissä ohuita obelios-leivoksia. Muualle Eurooppaan obelios-leivonnaisten konsepti levisi vähitellen. Euroopassa leivonnaisia alettiin kutsua nimellä ”wafers” ja niiden valmistamiseen kehitettiin uudenlaiset pitkävartiset kokonaan raudasta valmistetut pihdit. Pihtien päissä saattoi olla hyvinkin mielikuvituksekkaasti kuvioidut metallilevyt taikinan paistamista varten.

Vohveliraudat ovat kokeneet mullistuksia keittiökaluston mukana: suurin muutos tapahtui 1930-luvulla, kun siirryttiin puulämmitteisistä helloista sähkö- ja kaasuhelloihin. Hiilloksella käytettävät raudat eivät enää soveltunut uusiin helloihin, joten erityisesti kaupungeissa vohvelinpaistoperinne siirtyi kesämökille. Ensimmäiset sähkökäyttöiset vohveliraudat ovat peräisin 1950-luvulta.

Rooni vai vohveli?

Vohvelien rinnalla on kulkenut hyvin vastaavanlainen leivonnainen, joita kutsuttiin rooneiksi tai lehikäisiksi. Tavallisimmin roonit ovat vohveleita ohuempia ja ne saattoivat myös olla pyöreitä. Vohvelit puolestaan olivat paksumpia ja usein neliskulmaisia. Pikkuhiljaa roonien teko loppui sähköisten vohvelirautojen modernistumisen ja teollisten vohveliherkkujen myötä.

Herraskainen herkku

Suomalaisessa sanavarastossa vohveli on melko nuori. Vohveliresepti esiintyi maassamme ensimmäistä kertaa J.F. Granlundin Kokki-kirjassa vuonna 1849. Siinä missä Keski-Euroopassa vohvelit ovat olleet kaiken kansan nauttima leivonnainen, Suomessa ne olivat kalliiden ainesosiensa tähden lähinnä säätyläisperheiden juhlaherkku ja herrasväen nauttima jälkiruoka.