Huhtikuun esine 2019

Vihertävänruskea merimiesarkku, jossa on musta kansi

Naantalin museon huhtikuun esine on merimiesarkku 1890-luvulta. Kädensijoina ovat köysilenkit, joka on tyypillistä merimiesarkuille. Arkun pohjaosassa olevat listat estivät arkkua saamasta kosteutta ja pohjaa kulumasta. Sisäpuolella on laitaan kiinnitetty puulokero pienille arvoesineille.

Arkut ja kirstut

Arkut kuuluvat vanhimpiin huonekaluihin ja niitä on tehty sekä säilytystä että kuljetusta silmällä pitäen. Arkkujen rakenteessa yhdistyy molempien tarkoitusten vaatimia ominaisuuksia. Osa arkuista on tehty yleiskäyttöön, kun taas osa on selkeästi valmistettu jompaankumpaan tarkoitukseen. Matka-arkut, joihin merimiesarkutkin lukeutuvat, ovat helpommin liikuteltavia ja lujatekoisia, ulkonäöltään yksinkertaisempia.

 Tasakantisia arkkuja, joita on kutsuttu myös kirstuiksi, on käytetty säilytyksen lisäksi myös istuimina ja pöytinä. Kuperakantiset arkut ovat yleensä toimineet vaate- ja kapioarkkuina. Arkuissa olevissa pienissä laatikoissa voitiin säilyttää kaikenlaista arvotavaraa, kuten koruja. Arkuissa saatettiin varastoida myös kuivia ruokatavaroita, mausteita ja nautintoaineita. Lisäksi oli eväsarkkuja ja arkuntapaisiksi laskettiin lukkovakat sekä vaatetynnyrit.

Merimiesarkut

Merimatkojen pidentyessä merimiehet siirtyivät kuljettamaan omaisuuttaan merimiesarkuissa entisten pienten kirstujen ja vakkojen sijaan. Arkun merimiehelle teki usein paikallinen puuseppä ennen pestiä ja niiden valmistuksessa otettiin erityisesti huomioon se, että ne olivat helppoja siirtää ja sopivat laivaelämään. Laivassa kirstu oli merimiehen makuukoijan edessä ja hän saattoi käyttää sitä näin myös istuimenaan ja pöytänään. Arkku oli usein merimiehen ainoa kytkös kotiin pitkien merimatkojen aikana, joilla oltiin kuukausia, jopa vuosia kerrallaan. Perheet elivät aina purjehdusten rytmissä. Merimiehen kotiintulo oli muutenkin epävarmaa, ammatti oli vaarallinen moniin muihin verrattuna. Matkat koettelivat sekä fyysistä että psyykkistä sietokykyä ja vaarana olivat haaksirikot, vammautumiset ja hukkumiset. 

Vaatteet ja kirjeet

Merimiesarkussa pidettiin vaatteet, tarvittavat työkalut ja matkamuistot kotiin viemiseksi. Arkussa oli usein sisällä pienempi lokero, jossa säilytettiin Raamattua, kirjeitä, kirjoitusvälineitä ja arvoesineitä. Merimiehet olivat poissa kotoaan pitkiä aikoja, joten omaisten lähettämät kirjeet olivat aarteita, joita luettiin yhtä uudelleen. Koska läheskään kaikki merimiehet eivät olleet luku- tai kirjoitustaitoisia ne merimiehet, joilla nämä taidot olivat, auttoivat myös muita. Kirjeiden kulku oli hidasta ja epävarmaa ja niitä katosi usein matkalla.

Yleensä arkkua koristeltiin jälkikäteen, esimerkiksi painokuvin, koristemaalauksin, laittamalla purjekangasta tai jopa nahkaa kanteen. Hyvän merimiehen tavaramerkki oli hieno arkku. Sisältöä tuuletettiin säännöllisin välein homehtumisen estämiseksi.