Huhtikuun esine 2022

Puinen laatikko joka seisoo lattialla ja jonka takaosasta nousee ylös kapea varsi

Naantalin museon huhtikuun esine on sylkilaatikko

Pitkään oli lattialle syljeskely täysin hyväksyttyä ja arkipäiväistä myös kodeissa sekä muissa sisätiloissa. Vielä 1920-luvun lopulla sitä pidettiin niin normaalina, ettei syljeskelyä edes kirkossa katsottu voivan kieltää.

Emäntälehdessä kirjoitettiin vuonna 1914: Sylkeminen lattialle on vanha tupakkamiehen tapa, josta on vaikea päästä eroon. Siksi naisten on huolehdittava, että tuvassa on sylkilaatikko. Jotkut pitävät sitä kuitenkin turhana vaivana, koska miehet eivät astioita välitä käyttää, jollei sellainen satu olemaan vieressä juuri tarvittaessa. Tosin lattialle sylkemistä harjoittivat muutkin kuin tupakkamiehet.

Pelko tartuntataudeista

Hygieniaan ryhdyttiin 1800-luvun jälkipuolella suhtautumaan uudella tavalla, kun bakteerien yhteys tauteihin keksittiin. Valistusta levittivät lääkärit, kätilöt, sairaalat, parantolat ja koulut. Ohjeita annettiin ylhäältä alaspäin huomioimatta, että työväestöllä ei ollut varaa esimerkiksi tehdasvalmisteiseen saippuaan. Ihmiset heräteltiin ymmärtämään, että bakteereja saattoi olla missä tahansa. Vuonna 1888 oli esitetty ajatus, että tuberkuloosi levisi ysköksistä syntyneen pölyn välityksellä. Se aiheutti yleisen pölyhysterian. Tämän vuoksi annettiin monia ohjeistuksia, kuten etteivät naisten hameenhelmat saaneet osua lattiaan, koska tällöin ne toimivat likaa nostattavana ”lakaisuluutana.”

Myös lattialle sylkeminen alettiin nähdä sekä terveyttä uhkaavana että sivistymättömänä tapana. Tartuntatautien pelko ja tuberkuloosiepidemia saivat 1900-luvun alkupuolella aikaan kansansivistysaallon. Julkisiin tiloihin ja koteihin tuli sylkiastioita, joiden avulla lattialle sylkeminen pyrittiin estämään. Kaikkiin julkisiin tiloihin tuli viimeistään 1920-luvulla kylttejä muistuttamaan Älä sylje lattialle – spotta ej på golvet. Kielloilla pyrittiin erityisesti estämään yskösten välityksellä tarttuvaa tuberkuloosia. Monet muistavat kyltit etenkin junista. Tämä saattaa osaltaan johtua siitä, että sylkiastioita poistettiin junista niinkin myöhään kuin vuonna 1946. Tällöin astioiden katsottiin aiheuttavan jo enemmän siivottomuutta ja terveydellistä vaaraa kuin se, että ne poistetaan.

Kahvasta painamalla

Museon kokoelmissa olevassa sylkilaatikossa on sorvattu varsi, jota alas painamalla metallisaranoin varustetun laatikon kansi avautuu. Kun oli tarve sylkäistä, se tehtiin laatikon sisällä olevaan hiekkaan, joka imi syljen itseensä. Sylkilaatikko on 1800-luvun lopulta.

Sylkiastioita oli monenlaisia. Toiset hyvin kauniita posliinikuppeja, toiset taas yksinkertaisia puukaukaloita. Sylkiastioita tehtiin myös metallista ja lasista.

Asiasanat

Kulttuuri ja vapaa-aika
Museot