Kesäkuun esine 2022

Naantalin museon kesäkuun esineenä on viuhka

Viimeistään kesäkuusta voidaan sanoa Suomen kesän alkavan. Ilmat lämpenevät ja koululaiset pääsevät lomilleen. Kesähelteillä on mukava viilentyä vienossa tuulenvireessä. Mikäli ulkona ei tuule tai aikaa haluaa viettää sisätiloissa, voi tuulen kaltaisen viilennyksen saada viuhkan avulla.  

Viilentymistä ja viestimistä varten

Viuhkoilla on pitkä historia. Laskosviuhkoja on käytetty Japanissa ja Kiinassa jo 900-luvulla, josta ne ovat levinneet Eurooppaan keskiajalla idänkaupan myötä. Keskiajan Euroopassa viuhkat olivat sekä miesten että naisten käytössä ja niillä pyrittiin suojautumaan auringonpaisteelta ja takkatulen loimotukselta. Vasta 1700-luvulla ne vakiintuivat naisten asusteiksi. Ranskan vallankumouksen jälkeen viuhkojen käyttö levisi kaikkiin yhteiskuntaluokkiin, kun ennen tätä ne olivat olleet suosittuja vain yläluokan piirissä. Viuhkat olivat yleensä kauniisti koristeltuja ja hienoimmissa oli tunnettujen taitelijoiden maalauksia. 1800-luvun puolivälissä niitä alettiin valmistaa teollisesti, jolloin ne menettivät siroutensa.

Viuhkat eivät olleet suinkaan vain viilentymistä ja auringonpaisteelta suojautumista varten. Niiden avulla viestittiin erityisesti vastakkaista sukupuolta oleville erilaisia viestejä 1600–1800-lukujen Euroopassa. Tuona aikana vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa kommunikointi rajattua ja kontrolloitua, joten siihen piti keksiä mielikuvituksellisia tapoja. Nuorille yläluokan tytöille opetettiin viuhkan käyttämistä ja sillä viestimistä 1700-luvun akatemioissa. Näihin oppeihin perehtyminen vei puolisen vuotta. Viuhka kertoi myös käyttäjänsä arvoasemasta yhteiskunnassa. Esimerkiksi leski käytti mustaa viuhkaa, josta se ajan kuluessa muuttui harmaaksi ja lopulta valkoiseksi.

Viuhkan alkuperäinen omistaja

Näytteillä olevan viuhkan on lahjoittanut Naantalin museolle Vera Franck vuonna 1919. Vera on tunnetun naantalilaisen kauppiaan, raatimiehen, rahatoimenjohtajan, laivanvarustajan, kylpylaitoksen perustajan ym. Carl Franckin sekä hänen vaimonsa Mathilda Franckin (os. Rothman) tytär. Viuhka kuului Mathildalle ja hän on käyttänyt sitä ennen avioitumistaan Carlin kanssa vuonna 1852. Mathilda oli avioituessaan 22-vuotias.

Carl Franck oli yksi kuuluisan Naantalin kylpylälaitoksen perustajajäsenistä ja hän toimi sen johdossa 40 vuoden ajan. Hänen vaimonsa Mathilda on jäänyt miehensä varjoon. Mathilda myi Carlin yrityksen tuottamia viinoja vuodesta 1877 alkaen. Hän toimi myös opettajana vuonna 1863 perustetussa ”ehtookoulussa” kahdesti viikossa. Tämä koulu toimi jo ennen kansakoulua. Mathilda kuoli vuonna 1898 Naantalissa 68-vuotiaana.

Näytillä oleva viuhka on koristeellinen ja se on tehty pääsääntöisesti paperista ja luusta.