Tammikuun esine 2019

Naantalin museo esittelee kuukausittain esineitä, valokuvia tai arkistomateriaalia kokoelmistaan. Kuukauden esine on kirjaston aukioloaikoina nähtävillä pääkirjastossa osoitteessa Tullikatu 11, lukuun ottamatta pääkirjaston remontin aikaa helmi-huhtikuussa 2019.

Naantalin museon tammikuun esine on kampamestarin työkalu, piilu. Tätä välinettä käytettiin silloin, kun kampa tehtiin eläimen sarvesta. Piilulla iskettiin sarvikappaleesta pois karkeimmat epätasaisuudet. Työkalu on kuulunut kampamestari Henrik Grönbergille (1822–1893), joka oli yksi viimeisiä Naantalissa toimineista kammantekijöistä. Henrik Grönberg aloitti Raumalla oppipoikana vuonna 1838. Toimittuaan oppipoikana kuusi vuotta hänelle myönnettiin kisällin arvo 1844. Ajan tavan mukaan kisällin tointa siirryttiin harjoittamaan uudelle paikkakunnalle ja näin Henrik muutti Turkuun. Naantaliin Grönberg siirtyi 1840-luvun lopulla kampamestariksi.

Oppipojasta kampamestariksi

Kampamestarin oppipojaksi hakeuduttiin 12–13 vuoden iässä. Ammattikunta valvoi, että mestari ja oppipoika täyttivät säädetyt velvollisuutensa toisiaan kohtaan. Oppiaika asuttiin usein mestarin taloudessa ja se kesti 4–5 vuotta. Jos oppipoika tämän jälkeen suoriutui hänelle annetusta kisällintyönäytteestä, hän yleni kisälliksi ja hakeutui tavallisesti suuremmalle paikkakunnalle saadakseen käytännön harjoittelua. Kisällivaihe kesti yleensä 3–5 vuotta. Tämän jälkeen kisälli esitti anomuksen, että hänet hyväksyttäisiin mestariksi. Jos anomus hyväksyttiin, aloitti hän opinnäytteensä valmistuksen. Kun työ täytti vaatimukset ja kisälli oli maineeltaan nuhteeton ja lukutaitoinen, tuli hänestä mestari. Ammattikunnan sääntöjen mukaan vain mestarit saattoivat toimia itsenäisinä yrittäjinä.

Norsunluuta, puuta

Kammantekijät valmistivat entisaikaan monenlaisia kampoja. Niiden materiaalina käytettiin pääosin sarvia, tavallisimmin lehmän- ja häränsarvia. Materiaalit hankittiin teurastamosta tai nahkureilta. Suuremmissa kaupungeissa oli kauppiaita, jotka toimittivat ulkomaisia sarvia, kuten puhvelinsarvia. Näistä valmistettiin hienoja ja kalliita kampoja.

Muita materiaaleja joista tehtiin kampoja, olivat luu, puu, norsunluu, hopea, selluloidi ja galaliitti (varhainen muovilaji). Kamman materiaali saattoi entisaikaan kertoa omistajan sosiaaliluokasta. Hyvätuloiset omistivat norsunluusta, kilpikonnan kilvestä tai hienometalleista valmistettuja kampoja.

Naantalin kaltaisissa pienissä kaupungeissa suurinta kysyntä oli täi- eli kaksoiskammoille sekä naisten koristekammoille. Näihin riitti materiaaliksi sarvet, luu ja puu.