Marraskuun esine 2022

Marraskuun esineenä esittelemme pinne- eli nenälasit.

Tuo viisauden merkki

Jo 1200-luvulla tiedostettiin, että ihmisen näköä voidaan parantaa tietynlaisten linssien avulla. Näihin aikoihin sekä Kiinan että Italian alueilla kehiteltiin ”silmälaseja” näön korjaamiseksi. Niiden heikkoutena oli epätarkkuus. Ensimmäinen kirjallinen maininta lukemista helpottavasta suurentavasta linssistä on vuodelta 1268 teoksessa Opus Majos.

Euroopassa ikääntyvien munkkien tarve lukea ja kirjoittaa edisti silmälasien kehittämistä. Lasit yhdistettiin viisauteen ja tätä kautta ainoastaan lukutaitoisten ihmisten katsottiin tarvitsevan niitä. Laseissa ei ollut sankoja, joten niitä saattoi käyttää vain paikallaan ollessa. Kaikki linssit olivat pyöreän mallisia. Ensimmäiset valmistettiin mineraalista nimeltä berylli ja seuraavat vuorikristallista ennen varsinaisen lasin yleistymistä linsseissä. Kaikki varhaiset silmälasit olivat kaukonäköä korjaavia, sillä linssiä ei vielä osattua hioa likinäköisiä varten. Tilanne korjaantui tältä osin 1500-luvulla.

Pyöreästä ovaaliin

Ovaalin mallinen linssi syntyi tarpeesta nähdä samaan aikaan sekä lähelle että kauas. Silmälaseja tehtiin jo 1500-luvulla massatuotantona. Linssit hiottiin sattumanvaraisesti, jonka vuoksi torikauppiaalta laseja ostaessa, niitä joutui kokeilemaan useita. Sarvi ja nahka syrjäyttivät luun kehykset materiaalina. Seuraavalla vuosisadalla silmälääketiede otti valtavia harppauksia, kun pystyttiin matemaattisesti todistamaan silmän verkkokalvon olevan kuvan vastaanottaja. Lasit eivät olleet enää yläluokkaisten etuoikeus. Silmälasit kehittyivät 1700-luvulla sellaisiksi, kuin me ne tunnemme. Vuonna 1758 John Dollanin keksinnön myötä linsseistä opittiin poistamaan suurin siihenastinen hankaluus eli värihajonta. Vuosisadan lopulla saatiin omat silmälasimallit naisille ja miehille ja sangalliset ohimoaisalasit mahdollistivat liikkumisen lasit päässä.

Nenä- eli pinnelasit

Silmälaseista tuli 1800-luvulla epämuodikkaat, joka osaltaan siivitti monokkelien nousua. Laseista haluttiin mahdollisimman huomaamattomat. Tämä johti nenälasien tuloon. Pinnelaseissa ei ollut lainkaan sankoja, vaan ne nipistettiin kiinni nenävarteen jousitettujen sivutukien avulla. Laseista tuli vallitseva tyyppi 1840-luvulla. Niiden ranskankielisen nimen pince-nez johdosta Suomessakin laseja kutsuttiin nimellä pensnee. Pinnelasien käyttö oli pidemmän päälle epämukavaa, varsinkin jos nenätuki ei ollut kunnollinen.

Museon lasit ovat kuuluneet naantalilaiselle vaikuttajanaiselle Alma Saarelle (1888–1986). Hän oli mm. ensimmäinen nainen Naantalin kaupunginvaltuustossa sekä mukana useissa eri johtokunnissa. Lasit ovat 1900-luvun alkupuolelta.