Marraskuun esine 2023

Naantalin museon marraskuun esineenä on näin vuoden pimeimmän ajankohdan kynnyksellä Elektra-merkkinen valohoitolamppu, joka on ollut käytössä Naantalin kylpylaitoksessa 1950-luvulla. Pakkauksessa on ollut alun perin mukana silmäsuojat, takuutodistus ja ohjevihko, mutta ne puuttuvat.

Kirkon alapuolisessa rannassa sijainnut kylpylaitos oli terveyskylpylä, jonka toimintaan kuuluivat erilaiset hoidot, kuten savi-, kääre- ja männynhavukylvyt. 1910-luvulla sähkövalon tultua kaupunkiin siellä ryhdyttiin antamaan myös sähkövalokylpyjä ja seuraavalla vuosikymmenellä aloitettiin ihonhoito alppiaurinkolamppujen avulla.

Rusketukseen ja riisitautiin

Esillä olevaa lamppua mainostettiin myös kotikäyttöön ostettavaksi sanoilla ”Elektra minor säteilee terveyttä. Valohoito voidaan mukavimmin suorittaa kotona. Se on sairauksien ennakolta ehkäisevää toimintaa, sillä valohoito synnyttää D- eli aurinkovitamiineja, vilkastuttaa verenkiertoa ja lisää siten vastustuskykyä. Se auttaa ja lievittää mm. reumasairauksissa ja vilustumistaudeissa.” Laiteen hinta oli mainoksen mukaan 14.800 markkaa. Museon lamppu on tarkastusmerkitty vuonna 1954. Euroihin muutettuna lampun arvo oli tuona vuonna 549 e. Mistään halvasta tuotteesta ei siis ollut kyse, mutta mainoksen mukaan koteihin kannattikin hankkia vain koko perhettä hyödyttäviä tavaroita.

Laitteessa on kaksi vipua, joista merkinnällä I varustettu tarkoittaa infrapunaa ja merkintä U ultraviolettia. Infrapunavalon käyttö painottui erilaisten kipu- ja särkytilojen hoitoon. Ultravioletti yhdistetään lähinnä rusketukseen, mutta ultraviolettivalohoitoja käytetään nykyisinkin muun muassa ihosairauksien hoitoon. Lisäksi keinotekoista ultraviolettia on käytetty esimerkiksi riisitaudin ehkäisyyn. Suomessakin oli 1960-luvulla kouluja, joissa terveyssisaren vastaanotolle kerättiin kalpeimmat oppilaat istumaan mahdollisimman vähissä vaatteissa alppiaurinkolampun valoon saamaan D-vitamiinia.

Valohoito- ja alppiaurinkolamput

Tunnetuimpia keinotekoiseen ultraviolettivaloon perustuvia lamppuja ovat 1960–1970-luvulla erityisesti kotitalouksissa muotiin tulleet alppiaurinkolamput. Näitä voidaan pitää eräänlaisina solariumin edeltäjinä. Lamppuja käytettiin sekä rusketuksen hankkimiseen että ylläpitoon. Tosin varomaton käyttäjä sai kauniin rusketuksen sijaan kipeän punotuksen. Lamppujen mukana tuli silmille laitettavat suojukset, joita tuli käyttää ehkäisemään silmien vaurioituminen säteilystä.

Ohjeistuksessa annettiin ajat, joiden mukaan alppiaurinkolampun valohoitoa tuli kerrallaan käyttää. Samalla kerrottiin mikä oli turvallinen etäisyys käyttää lamppua. Valon voimakkuuden vuoksi aloitus tuli tehdä hyvin lyhyinä jaksoina, joiden pituutta vähitellen lisättiin. Koska aloitusaika oli usein hyvin lyhyt, kuten minuutti, oli ajanotto tarpeen.