Velkuan historiaa

Velkua itsenäistyi vuonna 1863.Velkua oli pitkään Suomen pienin suomenkielinen kunta.Velkua kuului Taivassalon suurpitäjään aina 1860-luvulla tapahtuneeseen itsenäistymiseensä saakka. Oman kappelikirkon Velkua sai vuonna 1793. Asutusta pitäjän saarilla oli ollut jo paljon tätä aiemmin. Suurimmat saaret; Palva, Velkuanmaa, Teersalo, Salavainen ja Kettumaa, asutettiin keskiajan kuluessa. Pellot raivattiin entisille merenpohjasavikoille kallioiden väliin. Lisää pelto- ja niittyalueita saatiin maannousun myötä rannoilta. 

Isoja kantataloja ja pieniä torppia

Suurien saarten kantatalot, joista muut pienemmät asumukset on lohkottu, ovat edelleen maisemassa hyvin näkyvissä. Velkualle tyypillisiä kantatalojen päärakennuksia ovat yli 20 metriä pitkät 1800-luvun jälkipuoliskolla tehdyt talot. Nämä hienot harjakattoiset asuinrakennukset on perinteisesti maalattu punaisiksi tai keltaisiksi, nurkkien ja ikkunanpielien ollessa valkoisia.

Muut pienemmät saaret kuten Lailuoto, Talosmeri tai Munninmaa, saivat vakituisen asutuksen vasta 1800-luvun loppupuoliskolla torppari- ja mäkitupalaisasutuksen yleistymisen myötä. Samaan aikaan myös asukasluku saavutti huippunsa sen ylittäessä 600 hengen rajan.

Yleensä nämä pienet punaiseksi maalatut asumukset sijaitsevat yksittäisinä saarten rannoilla tai erillisissä pienissä saarissa. Velkuanmaahan syntyi kuitenkin tiheähkö torppari- ja mäkitupalaisasutus, jonka asukkaat alkoivat nimittää alueella olevia teitä kaduiksi ja asutusryhmäänsä kaupungiksi. Vähitellen alunperin leikillinen nimitys vakiintui ja aluetta kutsutaan edelleen Velkuankaupungiksi.

Kesäasukkaita kuusinkertaisesti väkiluvun verran

Sotien jälkeen poismuutto saaristosta oli mittavaa, eikä Velkua tehnyt siinä poikkeusta. Väkiluku väheni puolella vuosien 1959-1977 aikana. Samaan aikaan kuntaan valmistui lähes 300 uutta loma-asuntoa. Kesäasutus muutti maisemaa, sillä mökit sijoitettiin rantaviivan tuntumaan ja moniin pieniin aiemmin tyhjinä olleisiin kalliokareihin rakennettiin. Myös suurin osa autioituneista entisistä torpista ja mäkituvista muuttui vapaa-ajan asunnoiksi.

Vuosia jatkunut asukasluvun väheneminen pysähtyi ja alkoi kääntyä nousuun 1980-luvun alusta lähtien. Asukasluvun nousu näkyy tämän päivän maisemassa erityisesti Teersalossa, jonne on syntynyt viimeisten vuosikymmenien aikana laaja omakoti- ja rivitaloalue. Yksittäisiä uusia asuinrakennuksia on noussut myös muualle kunnan saarille. Myös loma-asutus on koko ajan lisääntynyt.

Teksti: Elina Pursimo