Heinäkuun esine 2023

puinen keppi

Heinäkuun esineenä on kyynärkeppi, jossa on leimattuna vuosiluku 1880 sekä kruunuleima ja nimikirjaimet. Nämä kertovat, että kyynärkepin on virallinen virkamies tarkistusmitannut ja hyväksynyt merkittynä vuonna.  Tällaista keppiä käytettiin kankaan mittaamisessa ennen metrijärjestelmän vakiintumista, kun kangasta ostettiin liikkeessä suoraan pakasta. Kyynärkeppi oli myös räätälin tärkeä työväline. Museon kyynärkeppi vastaa pituudeltaan venäläistä kyynärää. Kangaskaupoissa on edelleen käytössä puisia mittakeppejä. Nykyisin ne ovat puolen metrin mittaisia.

Kyynärä

Kyynärä pituusmittana on kyynärpään ja keskisormenpään välinen etäisyys. Tämä ei mittana ole kovin tarkka, sillä näiden kahden osan väli on eri pituinen jokaisella ihmisellä. 1600-luvun alussa Ruotsissa vahvistettiin kyynärän tarkaksi mitaksi ns. Tukholman kyynärä, joka oli 59,34 cm. Sen rinnalle tuli Suomessa autonomian ajalla käyttöön venäläinen 71,12 cm kyynärä eli arsina. Mittaamalla oman kyynär- ja keskisormenpäämme välin suurin osa meistä voi todeta, että edellä mainitut lukemat ovat melko kaukana omistamme.

Vanhimmat pituusmitat perustuivat ihmisvartaloon, sen eri osien pituuksiin sekä toistensa välisiin suhteisiin. Ne eivät kuitenkaan olleet riittävän täsmällisiä. Mitat olivat lisäksi valtiaiden mielivaltaisten päätösten alaisia, kun hallitsijat halusivat mittojen perustuvan usein omien ruumiinosiensa suhteisiin. Tämän vuoksi eri maissa ja jopa maiden sisällä yksittäisten paikkakuntien välillä samannimiset mittayksiköt poikkesivat toisistaan. Esimerkiksi 1700-luvun Euroopassa pituusmittayksiköllä jalka oli 15 erilaista pituutta. Erityistä haittaa ja sekaannusta tämä aiheutti kaupankäynnille, kun ostaja ja myyjä saattoivat käyttää toisistaan poikkeavia järjestelmiä. Siksi mittoja pyrittiin vakiinnuttamaan ainakin alueellisesti. Vahvistettu mitta merkittiin tällöin julkisen rakennuksen, kuten kirkon tai raatihuoneen seinään kaikkien näkyvillä, ja näin kaikkien oli mahdollista tarkistaa virallinen pituusmitta.

Kyynärästä metriin

Metrijärjestelmän käyttöönotto syrjäytti kyynärän vähitellen 1800-luvun lopulta alkaen. Järjestelmä kehitettiin Ranskassa. Siellä kansalliskokous päätti vuonna 1791 valita pituuden yksiköksi mitan, joka oli kymmenesmiljoonasosa meridiaanista. Tätä alettiin kutsua metriksi. Vuonna 1875 sitoutui 17 valtiota yhtenäistämään ja kehittämään kymmenjärjestelmään perustuvaa metrijärjestelmää. Pituudeksi metrille sovittiin tuo yksi kymmenesmiljoonasosa etäisyydestä päiväntasaajalta pohjoisnavalle. Vuonna 1886 keisari Aleksanteri III:n antamalla asetuksella Suomi siirtyi metrijärjestelmään. Maailmassa on nykyisin kolme valtiota, joissa käytetään metrijärjestelmästä poikkeavia mittoja. Nämä ovat Myanmar, Liberia ja Yhdysvallat.