Kesäkuun esine

Naantalin museo esittelee kuukausittain esineitä, valokuvia tai arkistomateriaalia kokoelmistaan. Kuukauden esine on kirjaston aukioloaikoina nähtävillä pääkirjastossa osoitteessa Tullikatu 11. 

Naantalin museon kesäkuun esineenä on nimipäivätaulu, jonka on vuonna 1911 saanut nimipäivänään lahjaksi Kastun omistaja Gerda Rancken. Nimipäivätaulu oli tyypillinen lahja aikana, jolloin nimipäivä oli syntymäpäivää tärkeämpi juhla. Tässä taulussa on yläreunassa kuvattuna Gerdan asuintalo Kastu ja keskellä on toinen nimipäivään aiemmin yleisesti liittynyt elementti, seppele.

Nimipäivän viettoa ei oikeastaan tunneta Pohjoismaiden ulkopuolella. Niiden vietto juontaa juurensa keskiaikaisesta pyhimyskalenterista. Lapsia kastettiin pyhimysten mukaan erityissuojelua varten ja nimikkopyhimysten muistopäivänä sankarilta vaadittiin kestitystä. Myöhemmin kalenteriin lisättiin raamatullisia nimiä. 1800-luvulle tultaessa nimipäiväkalenteria alettiin täydentää myös ei-kristillisperäisillä nimillä ja vuonna 1929 muinaissuomalaisilla nimillä. 

Nimipäivät olivat ennen syntymäpäiviä tärkeämpiä. Ne olivat vuodenkulun merkkipäiviä; niiden mukaan ajoitettiin vuotuiset työt, kuten kylvö, sadonkorjuu, teurastus jne. 

Sekä nimi- että syntymäpäivistä on tietoa 1700-luvun Lounais-Suomen säätyläisperheistä. Molemmat levisivät hitaasti säätyläis- ja kaupunkilaispiireistä maaseudulle, yleistyen kansan keskuudessa 1800-luvulla. 1900-luvulla syntymäpäivät ovat vallanneet alaa nimipäiviltä ja useat nimipäivätavat ovat siirtyneet syntymäpäivätavoiksi. 

Laulua ja lahjoja

Nimipäiväsankari herätettiin laulamalla. Kaupungeissa ja kartanoissa ammuttiin myös kunnialaukauksia. Lahjoja annettiin yleensä vain säätyläisperheissä ja niissäkin erityisesti lapsille. Nimenomaan lasten päiviin on Etelä-Suomessa kuulunut nimipäiväpöytä (tai tuoli), joka koristeltiin liinalla ja seppeleellä tai kukilla ja vietiin yöllä sängyn viereen. Pöydän keskelle pystytettiin ns. nimipäiväkuusi, joka koristeltiin karamelleilla ja omenoilla ja alle laitettiin lahjat. Kuusi saatettiin pystyttää myös pihalle. Latvaan laitettiin lippu, jossa oli sankarin nimi. Länsi- ja Pohjois-Suomessa talon pihalle voitiin laittaa karsittu puu tai salko. 

Yleisenä lahjana sekä lapsille että aikuisille annettiin seppele tai kranssi, joka laitettiin pöydälle tai ikkunan- tai ovenpieleen. Kesäisin se oli kukista, talvisin havuista. Toinen suosittu lahja rannikkoalueilla ja kaupungeissa varsinkin 1800-luvulla oli kaunis tekstattu tai maalattu taulu, nimipäivätaulu. Jatkeena tauluille 1800–1900-luvun vaihteessa tulivat nimipäiväkortit.

Tapoihin on alusta saakka kuulunut kutsujen järjestäminen, eikä päiville menty kutsumatta. Kestitys riippui talon väen varallisuudesta. Jos nimipäivänä ei tarjoilua kuulunut voitiin sankarille keksiä jokin rangaistus, kuten pilkkanimittely tai lukitseminen sikolättiin. Nuorten nimipäivillä oli ohjelmassa usein tansseja ja leikkiä.