Kuukauden esine

Kellastunut paperi, jolla tekstiä

Naantalin museo esittelee kuukausittain esineitä, valokuvia tai arkistomateriaalia kokoelmistaan. Kuukauden esine on kirjaston aukioloaikoina nähtävillä pääkirjastossa osoitteessa Tullikatu 11. 

Syyskuun esine on polkupyöräkortti

Polkupyöräily on helppo ja kohtalaisen vaivaton tapa liikkua paikasta toiseen. Yhä enemmän puhutaan myös ympäristöystävällisimmistä tavoista liikkua, johon myös pyöräily kuuluu. Aina pyöräily ei ole ollut mutkattomin liikkumismuoto.

Pyöräilijät viranomaisten tietoon

Pyöräily ei ole aina ollut täysin vapaata toimintaa. Valtio sääteli Suomessa pyörällä liikkumista 1900-luvun alussa. Pyörällä ajamiseen tarvittiin polkupyöräkortti, jota varten hakijan täytyi antaa ajonäyte nimismiehelle. Luvan pyöräilemiseen myönsi paikallinen nimismies.

Polkupyöräkorteista tuli tärkeitä etenkin ensimmäisen maailmansodan aikaan. Pyörien määrä lisääntyi koko ajan ja rauhattomien olojen vallitessa erilaisista kulkijoista haluttiin pitää kirjaa. Lupakorttien avulla pystyttiin seuraamaan ihmisten liikkeitä ja mahdollisuuksien mukaan saada epäilyttävät liikkujat kiinni.

Pyöräilyn suosion kasvuun vaikutti sen helppous päästä paikasta toiseen. Polkupyörä takasi omien aikataulujen mukaisen tavan matkustaa, kun erilaisia hevoskyytejä ei tarvinnut odotella. Samalla se oli huomattavasti nopeampaa kuin kävely.

Pyörät rekisteriin

Polkupyörissä täytyi olla näkyvillä sille omistettu numero, jotta luvan pystyi helposti tarkistaa. Numero oli poliisin myöntämä ja sen muodosta ja paikasta pyörässä oli tarkat ohjeet. Kaikkialla Suomessa ei ollut samanlaiset määräykset numerolaattaan vaan ne vaihtelivat alueittain. Pyöräilylupa ei siis ollut yleinen vaan koski ainoastaan tiettyä, merkittyä pyörää. Polkupyöräkorttiin merkittiin pyörän numeron lisäksi luvan saajan nimi, osoite sekä ammatti tai sääty. Lupa oli siten henkilökohtainen eikä toinen henkilö voinut ajaa samalla polkupyöräkortilla. Numeroidun polkupyörän sai antaa toiselle ainoastaan hakemalla siihen lupa poliisilta.

Polkupyöräkortti ei ollut valtakunnallinen asiakirja vaan se piti hakea aina paikallisesti. Tämä johti myös osaltaan siihen, ettei kortista luovuttu samanaikaisesti kaikkialla Suomessa. Tarkkaa vuotta, jolloin polkupyöräkortista on viimeisissäkin paikoissa luovuttu, ei ole tiedossa. Se on ollut voimassa ainakin vielä 1950-luvulla osassa Suomen paikoista.

Esillä oleva polkupyöräkortti on vuodelta 1910 eli se on ollut käytössä ennen ensimmäistä maailmansotaa. Sen on myöntänyt Turun poliisilaitos Naantalissa asuneelle maalarille.

 

Aikaisempia kuukauden esineitä

Vuosi 2024

Vuosi 2023

Vuosi 2022

Vuosi 2021

Vuosi 2020

Vuosi 2019

Vuosi 2018

Jaa