Kuukauden esine

musta lahkeellinen uimapuku

Naantalin museo esittelee kuukausittain esineitä, valokuvia tai arkistomateriaalia kokoelmistaan. Kuukauden esine on kirjaston aukioloaikoina nähtävillä pääkirjastossa osoitteessa Tullikatu 11.

Naantalin museon heinäkuun esine on naisten puuvillatrikoinen 1920-luvun uimapuku

Näihin kuului siveellisyyden vuoksi usein myös lyhyt hame. Uimapuvut olivat alkujaan hyvin peittäviä, koska rannalle piti pukeutua säädyllisesti.

Miehille oli 1870-luvulla kehitelty yksiosainen uimapuku. Naisilla sellaiset yleistyivät vasta 1910-luvulla, tosin kohujen saattelemana. Vuonna 1907 australialainen Annette Kellerman pidätettiin uimanäytöksessä Yhdysvalloissa, kun hän esiintyi itsekehittämässään yksiosaisessa uima-asussa. Vaikka puku oli löysä ja ulottui lähes polviin, se oli liikaa monelle paikalliselle.

Trikoota käytettiin 1920-luvulla uima-asujen materiaalina paljon, vaikka sen soveltuvuus uimapukumateriaaliksi kyseenalaistettiin jo tuolloin. 

Terveyttä ja uimataitoa

Terveyslähteiden yhteyteen syntyneiden kylpylöiden nousukausi käynnistyi 1700-luvulla. Herrasväki ja säätyläistö alkoivat hoidattaa itseään niissä. Aikakauden terveyskäsityksiin kuuluivat puhdas ilma, sopiva ja kohtuullinen ravinto, liikunta, uni, hyvä suolen toiminta ja tunne-elämän tasapaino. Varakkaat omaksuivat tämän ns. terveellisen dieetin, josta saattoi nauttia kylpylälomilla.

Vielä 1800-luvun puoliväliin mennessä ei vedessä juuri uitu tai rannalla otettu aurinkoa. Auringolta päinvastoin pyrittiin suojautumaan, sillä päivettynyt iho oli 1900-luvun alkupuolelle saakka merkki siitä, että joutui tekemään ruumiillista työtä. Avovedessä uintia jopa pelättiin.

Naantalin rantaan 1863 valmistuneessa kylpylässäkin meressä aluksi vain kastauduttiin sitä varten rakennetuissa aitauksissa. 1890-luvulla valmistui kaksi allasta merikylpyjä varten, joihin pääsi suoraan höyrykaappiosastolta. Vuodesta 1895 kylpylaitos tarjosi uintiopetusta ”nuorukaisia varten miesten uimahuoneella”. Uimahuoneet sijaitsivat erillään kylpylästä, lyhyen matkan päässä Nunnaniemessä. Naisten uimahuone oli lahden pohjukassa ja miesten niemen kärjessä. Uimataidon kehittyminen onkin osaltaan kylpylaitosten ansiota. Pääsääntöinen tarkoitus oli kuitenkin estää hukkumiskuolemia, ei nautinto tai uimaharrastus itsessään.

Kangas vähenee ja uimataito kohenee

Mereen kastautumisessa ei ollut kyse uimisesta tai uimataidosta. Avovedessä käynti suoritettiin joko alasti ja hyvin tiukasti muiden katseilta piilossa tai varsin peittävässä asussa. Miehillä tämä oli kolmiosainen liivipuku ja naisille esimerkiksi vähintään polvipituiset housut sekä tunika, lyhythihainen paita, myssy ja sukat.

Uimaharrastus yleistyi 1800-luvun puolivälin jälkeen, mutta vasta 1920-luvulla uiminen itsessään alettiin nähdä virkistävänä ja nautintoa antavana, asiana, johon tarvittiin käytännöllisempi asu. Nyt ihanteeksi tuli urheilullinen ja ruskettunut ihminen. Uimapuvut muuttuivat niukempaan suuntaan seuraavalla vuosikymmenellä, mutta edelleen myös miehillä olkaimelliset uimapuvut pysyivät muodissa. Samalla vuosikymmenellä käyttöominaisuudet uimapuvuissa paranivat, kun saatiin ensimmäiset kumisidoksiset puvut.

Suurin muutos naisten uima-asuihin tuli 1940-luvulla, kun 30.6.1946 Etelämerellä räjäytettiin atomipommi Bikini-nimisellä saarella. Loppu onkin historiaa.

 

Aikaisempia kuukauden esineitä

Vuosi 2026

Vuosi 2025

Vuosi 2024

Vuosi 2023

Vuosi 2022

Vuosi 2021

Vuosi 2020

Vuosi 2019

Vuosi 2018

Jaa