Kuukauden esine

harmaalla taustalla vanha veitsen näköinen pieni saha, jossa puuvarsi

Naantalin museo esittelee kuukausittain esineitä, valokuvia tai arkistomateriaalia kokoelmistaan. Kuukauden esine on kirjaston aukioloaikoina nähtävillä pääkirjastossa osoitteessa Tullikatu 11.

Maaliskuun esineenä on Elias Lönnrotille kuulunut luusaha

Miksi kyseinen esine on täällä Naantalissa? Kysymys on museoesineen kohdalla merkityksellinen, tieto sen historiasta sekä esineeseen liittyvät tarinat ovat tärkeitä. Ennen kuin menemme itse luusahaan, lyhyt kurkistus kokoelmien syntyyn yleisesti.

Kuriositeettikabinetit

Nykykaltaisten museokokoelmien juuret juontavat 1500-luvulle. Rikkaat eurooppalaiset keräsivät kiehtovia esineitä, jotka he sijoittivat ns. kuriositeettikabinetteihinsa. Kabinetti oli mikrokosmos - pienoismalli maailmasta kaikkine ihmeellisyyksineen. Ne vastasivat tieteellisen kehityksen mukana vahvistuvaan tarpeeseen pohdiskella maailmankaikkeuden rakennetta ja luonnetta.

Päällisin puolin sekavalta näyttävä kuriositeettikabinetti muodosti kokonaisuuden, jonka avulla hahmoteltiin universumia ja sen osien suhteita. Luonnon ihmeet, historialliset tai eksoottisista kulttuureista tuodut esineet sekä tekniikan saavutukset edustivat omia aihepiirejään. Esineillä nähtiin olevan myös maaginen puoli ja ne vertautuivat sekä linkittyivät toisiinsa yllättävilläkin tavoilla. Niiden kautta saavutettiin yhteys menneeseen tai kadonneeseen. Esimerkiksi sarvi, joka miellettiin olevan peräisin yksisarviselta, oli voimiensa takia suosittu keräilykohde.

Historian merkitys

Kun nykyaikaiset museot syntyivät, koettiin tärkeäksi pelastaa katoamassa olevat esineet ja niiden avulla kuvata kulttuuria, johon ne kuuluivat. Esineisiin liittyvistä tiedoista ei aina oltu kiinnostuneita ja usein lahjoituksia otettiin vastaan ilman tietoja, lukuun ottamatta ehkä lahjoittajan nimeä. Tämän vuoksi museoissa on paljon esineitä, joiden museaalinen arvo on rajallinen. Vasta myöhemmin ymmärrettiin kontekstin merkitys.

Museoiden keräystoiminnan on oltava valikoivaa, sillä kaikkea olemassa olevaa ei voida ottaa vastaan. Esineestä saatavat tiedot ovat ratkaisevia. Naantalin museon kohdalla vastaanotettavalla materiaalilla on oltava vahva side paikkakuntaan, joko valmistuksen tai käytön kautta. Tämä korostuu nykyisen massatuotannon aikana. Museoesine on sitä merkityksellisempi mitä enemmän on saatavissa tietoa sen syntytavasta, käyttöpaikasta ja henkilöyhteyksistä. Esineitä, joiden menneisyydestä ei ole saatavissa tietoja, ei tulisi ottaa kokoelmiin kuin erityistapauksissa. Museo joutuu jatkuvasti pohdiskelemaan, mitä sisällyttää kokoelmiinsa. Myös nykyisyys on pian historiaa – mikä olisi tässä päivässä olennaisinta ottaa talteen?

Luusaha

Luusaha on todellakin kuulunut Elias Lönnrotille ja hänen lääkärinvälineistöönsä. Vaikka Lönnrot tunnetaan ennen kaikkea Kalevalasta, hän oli myös mm. kieltentutkija ja lääkäri. Esineen varren Lönnrot on itse veistänyt ja kiinnittänyt terään. Luusahaa saatettiin käyttää apuna esimerkiksi amputaatioissa tai ruumiinavauksissa. Miten esine sitten liittyy Naantaliin? Luusahan on museolle lahjoittanut Elin Keravuori, joka vuonna 1906 perusti naisia varten ammattikoulun eli Naantalin kasvatusopillisen käsityö- ja talouskoulun. Koulua varten valmistui Kalevanniemeen vuonna 1912 uusi rakennus, josta myöhemmin tuli tuberkuloosiparantola. Keravuori toimi ennen Naantaliin tuloaan opettajana Sammatissa Elias Lönnrotin emännyyskoulussa vuosina 1897–1906. Tuolta ajalta hän sai mukaansa muistoksi luusahan. Mielenkiintoista olisi tietää, miksi muistoesineeksi annettiin tällainen esine. Siihen kysymykseen emme valitettavasti tiedä vastausta. Olisipa sekin aikanaan kirjattu ylös.

 

Aikaisempia kuukauden esineitä

Vuosi 2026

Vuosi 2025

Vuosi 2024

Vuosi 2023

Vuosi 2022

Vuosi 2021

Vuosi 2020

Vuosi 2019

Vuosi 2018

Jaa